Ero sivun ”Armas Äikiä” versioiden välillä

38 merkkiä poistettu ,  6 kuukautta sitten
→‎Paluu Suomeen: palautettu 2006 lisätty lähteellinen muotoilu ("tärkeä taustavaikuttaja"), jonka Kippari10 poisti ja korvasi 2007 ("jonkinlainen taustavaikuttaja") ja viitteen vuosiluku
(palautettu lähdepyynnöt; julkaisemattomat arkistoon talletetut päiväkirjat tai tarkemmin nimeämättömät lehdet eivät kelpaa Wikipediassa lähteiksi)
(→‎Paluu Suomeen: palautettu 2006 lisätty lähteellinen muotoilu ("tärkeä taustavaikuttaja"), jonka Kippari10 poisti ja korvasi 2007 ("jonkinlainen taustavaikuttaja") ja viitteen vuosiluku)
Vuonna 1952 Äikiä ajautui konfliktiin [[Suomen Kansan Demokraattinen Liitto|SKDL]]:n [[Vapaa Sana (sanomalehti)|Vapaan Sana]]n päätoimittaja [[Raoul Palmgren]]in kanssa. Palmgren piti DLP:n toimittamaa materiaalia julkaisukelvottomana ja korjaili tekstejä. Äikiän ''Viljo Veijon'' nimellä julkaisemia romaaneja hän piti taiteelliselta arvoltaan vähäisinä. Äikiä voitti kiistan, sillä Palmgren jätti marraskuun lopussa eroanomuksensa SKP:lle, ja SKDL:n liittotoimikunta vapautti hänet päätoimittajan tehtävistä 15. joulukuuta 1952.<ref>Haikara, s.102–111.</ref> Tilalle nimitettiin [[Jarno Pennanen]]. Vuoden 1956 loppukesästä Äikiä nimitettiin lyhyeksi aikaa Työkansan Sanomien vt. päätoimittajaksi lomalle siirretyn [[Mauri Ryömä]]n tilalle, jolloin hänen tehtäväkseen muodostui Ryömän käynnistämän avoimesti puolueen ongelmia ruotineen lehdistökeskustelun taltuttaminen.<ref>Veli-Pekka Leppänen: ''Ohranasta oppositioon; Kommunistit Helsingissä 1944–1951'', s. 837. KSL, Helsinki 1994.</ref>
 
Äikiä oli jonkinlainentärkeä taustavaikuttaja SKP:ssa, mutta häntä ei Neuvostoliiton kansalaisena valittu virallisesti puolue-elinten jäseneksi. [[Veli-Pekka Leppänen]] on kutsunut Äikiää SKP:n "politbyroon ulkojäseneksi".<ref>Leppänen 1999, s. 42.{{Selvennä|Kumpi Leppäsen teoksista}}</ref>
 
Äikiä joutui konfliktiin [[Kiila]]n puheenjohtajan [[Arvo Turtiainen|Arvo Turtiaisen]] ja monen muun vasemmistokirjailijan kanssa. Kiila päätyi Äkiän aatteellisten kannattajien haltuun. Äikiä julkaisi vuonna 1948 runokokoelman ''Henkipatto'', jota [[Elvi Sinervo]] kritisoi rytmiltään kömpelöksi.<ref name=Liukkonen/> Äikiä julkaisi Viljo Veijon nimellä satiiriset romaanit ''Lotta Hilpeläinen'' 1951 ja ''Sinisten silmien tähden'' 1952. Hän sanoitti myös poliittisia [[kisällilaulu]]ja ja agitaatiorunoutta sekä suomensi [[Aleksandr Puškin]]in, [[Mihail Lermontov]]in ja [[Vladimir Majakovski]]n runoja.<ref name="KB" /> Majakovski-suomennokset ovat saaneet kiitosta<ref name=Liukkonen/>.
9 627

muokkausta