Ero sivun ”Martin Ekström” versioiden välillä
| [katsottu versio] | [katsottu versio] |
Poistettu sisältö Lisätty sisältö
aukt. |
|||
Rivi 12:
Suomen sisällissodan puhjettua Ekström värväytyi tammikuussa 1918 vapaaehtoisena Suomen valkoiseen armeijaan, johon hänet otettiin luutnanttina. Hän palveli ensin [[Pietarsaaren tykistökoulu]]ssa, sitten 2. Hämeen pataljoonan komentajana ja sodan loppuvaiheessa [[Vaasan rykmentti|Vaasan Rykmentin]] komentajana. Hän osallistui [[Tampereen taistelu]]un ja [[Viipurin taistelu (Suomen sisällissota)|Viipurin valtaukseen]]. Hänet ylennettiin maaliskuussa kapteeniksi ja hieman myöhemmin majuriksi.<ref name="KB" /><ref>Teemu Keskisarja: ''Viipuri 1918'', s. 224–225. Siltala, Helsinki 2013.</ref> Ekströmin mahdollinen osuus Viipurissa kaupungin valtauksen jälkeen toteutettuihin [[Viipurin puhdistus 1918|venäläisten joukkoteloituksiin]] ei ole täysin selvä. Hän määräsi noin 200 kaupungissa vangittua aseetonta venäläistä kuljetettaviksi [[Hiekka (Viipuri)|Hiekan]] miinakasarmille, mutta kiisti antaneensa määräystä perillä suoritettuun teloitukseen ja väitti saapuneensa paikalle, kun verityö oli jo tapahtunut.<ref>Keskisarja 2013, s. 319–321, 353, 358.</ref>
Sisällissodan päätyttyä Ekström jäi Suomen armeijaan ja toimi syksyllä 1918 [[Itämeren jalkaväkirykmentti|Itämeren Jalkaväkirykmentin]] esikuntapäällikkönä. Viron vapaussodan puhjettua [[Viron Avustamisen Päätoimikunta]] valitsi hänet [[I Suomalainen Vapaajoukko|I Suomalaisen Vapaajoukon]] päälliköksi. Tämä niin sanottu Ekströmin pataljoona saapui [[Tallinna]]an 30. joulukuuta 1918 ja siirtyi rintamalle 4. tammikuuta 1919. Ekströmin joukot valtasivat 9. tammikuuta [[Rakvere]]n ja 18. tammikuuta [[Narva]]n. Hän sai Viron armeijassa everstin arvon, Viron arvokkaimman kunniamerkin [[Vapaudenristi (Viro)|vapaudenristin]] ja Viron kunniakansalaisuuden. Ekström palasi pataljoonineen Suomeen jo maaliskuussa 1919.
Ekström oli kesällä 1919 [[Porin rykmentti|Porin rykmentissä]] pataljoonankomentajana. Hän sai elokuussa 1919 eron Suomen armeijasta everstiluutnantin arvoisena ja oli sen jälkeen muutaman kuukauden ajan [[Liettua]]ssa sotilasneuvonantajana. Palattuaan Suomeen hän siirtyi [[suojeluskunta]]järjestön palvelukseen ruotsinkieliselle Pohjanmaalle. Hän oli 1920–1922 [[Vaasa]]n ruotsinkielisen suojeluskuntapiirin ohjaajana ja 1923–1934 sen päällikkönä. Ekström harjoitti myös yritystoimintaa Vaasassa myymällä polkupyöriä, autoja ja bensiiniä sekä perustamalla jäteöljyn puhdistuslaitoksen.<ref name="KB" /> Ekström vaikutti 1932 [[Mäntsälän kapina]]n epäonnistumiseen pysyttelemällä lojaalina presidentti [[P. E. Svinhufvud]]ille ja kieltämällä Pohjanmaan ruotsinkielisiltä suojeluskuntalaisilta kapinaan osallistumisen.
| |||