Wikipedia

Ero sivun ”K. J. Ståhlberg” versioiden välillä

Selaa historiaa interaktiivisesti
[arvioimaton versio][katsottu versio]
← Vanhempi muutosUudempi muutos →
Poistettu sisältö Lisätty sisältö
VisuaalinenWikiteksti
p Käyttäjän 143.51.147.193 muokkaukset kumottiin ja sivu palautettiin viimeisimpään käyttäjän Linkkerpar tekemään versioon.
Merkkaus: Pikapalautus Palauta-työkalulla
Rivi 46:
Ståhlberg erotettiin 6. huhtikuuta 1903 senaatin protokollasihteerin virasta, kun hän ajautui senaatin kanssa kiistaan laillisuuskantansa takia.<ref>{{kirjaviite | Tekijä = Laati, Iisakki | Nimeke = Mitä Missä Milloin 1951 | Vuosi = 1950 | Sivu = 134 | Julkaisija = Kustannusosakeyhtiö Otava | Julkaisupaikka = Helsinki}}</ref>
 
Ståhlberg toimi Helsingin yliopiston hallinto-oikeuden professorina vuosina 1908–1918. Poliittisen uransa alusta elämänsä loppuun asti hän oli [[liberaali]]. Ståhlbergin ''[[sosiaaliliberaali|sosiaaliliberaalille]]'' ajattelulle oli keskeistä kansanvaltaisuus, vapaamielisyys, yleinen ja yhtäläinen äänioikeus, sosiaaliset uudistukset sekä kaikkien kansankerrocelinakansankerrosten minealiittäminen nellayhteiskunnalliseen toimintaan. Hän oli [[Nuorsuomalainen puolue|Nuorsuomalaisen Puolueen]] johtohenkilöitä, puolueen sosiaaliliberaalin siiven eli ”varpusten” henkinen johtaja. Sääty-yhteiskunnan aikana hän oli ollut [[Hamina]]n kaupungin valitsema valtiopäivämies [[säätyvaltiopäivät|säätyvaltiopäivien]] porvarissäädyssä. Keväällä 1905 Ståhlberg oli kannattanut muusta porvarissäädystä poiketen yleistä ja yhtäläistä äänioikeutta miehille talonpoikais- ja porvarissäädyn vaaleissa. Ståhlberg oli myös senaattori ja toimi niin sanotun [[Mechelinin senaatti|Mechelinin senaatin]] kauppa- ja teollisuustoimituskunnan päällikkönä (eli kauppa- ja teollisuusministerinä) 1905–1907. Hän erosi, koska ei voinut hyväksyä [[eduskunta|eduskunnan]] muotoilemaa, kauppa- ja teollisuustoimialan piiriin kuuluvaa jyrkkää [[alkoholijuoma|alkoholin]] [[kieltolaki]]a. Venäläistämispolitiikan suhteen Ståhlberg oli kannattanut perustuslaillista, passiivista vastarintaa.
 
'sten liittäminen yhteiskunnalliseen toimintaan. Hän oli [[Nuorsuomalainen puolue|Nuorsuomalaisen Puolueen]] johtohenkilöitä, puolueen sosiaaliliberaalin siiven eli ”varpusten” henkinen johtaja. Sääty-yhteiskunnan aikana hän oli ollut [[Hamina]]n kaupungin valitsema valtiopäivämies [[säätyvaltiopäivät|säätyvaltiopäivien]] porvarissäädyssä. Keväällä 1905 Ståhlberg oli kannattanut muusta porvarissäädystä poiketen yleistä ja yhtäläistä äänioikeutta miehille talonpoikais- ja porvarissäädyn vaaleissa. Ståhlberg oli myös senaattori ja toimi niin sanotun [[Mechelinin senaatti|Mechelinin senaatin]] kauppa- ja teollisuustoimituskunnan päällikkönä (eli kauppa- ja teollisuusministerinä) 1905–1907. Hän erosi, koska ei voinut hyväksyä [[eduskunta|eduskunnan]] muotoilemaa, kauppa- ja teollisuustoimialan piiriin kuuluvaa jyrkkää [[alkoholijuoma|alkoholin]] [[kieltolaki]]a. Venäläistämispolitiikan suhteen Ståhlberg oli kannattanut perustuslaillista, passiivista vastarintaa.
 
Ståhlberg toimi [[eduskunnan puhemies|eduskunnan puhemiehenä]] vuosina 1914–1917. Myös Suomen itsenäistyttyä hän oli keskeinen tasavaltalaisten johtohenkilö, joka muun muassa vastusti jyrkimmin vuoden 1918 [[Suomen kuningaskuntahanke|kuningaskuntahanketta]]. Hän oli 1918 perustetun [[Korkein hallinto-oikeus|Korkeimman hallinto-oikeuden]] ensimmäinen presidentti. Ståhlberg vaikutti perustuslakikomitean puheenjohtajana merkittävästi Suomen uuden perustuslain ([[vuoden 1919 hallitusmuoto|vuoden 1919 hallitusmuodon]]) sisältöön. Hänet valittiin 25. heinäkuuta 1919 ensimmäiseksi Suomen tasavallan presidentiksi maltillisen oikeiston ja vasemmiston äänillä [[Suomen presidentinvaali 1919|eduskunnan suorittamassa vaalissa]]. Hänen merkittävin vastaehdokkaansa oli [[C. G. E. Mannerheim]]. Vaikka Ståhlberg sai vaalissa suuren äänten enemmistön (143 ääntä 197 annetusta), Mannerheim oli niin monien vaikutusvaltaisten suomalaisten sankari, että tämä varjosti Ståhlbergin asemaa.<ref name="jouslehto">Olavi Jouslehto ja Jaakko Okker: ''Tamminiemestä Mäntyniemeen'', s. 22–29. Porvoo-Helsinki: WSOY, 2000.</ref>
Noudettu kohteesta ”https://fi.wikipedia.org/wiki/K._J._Ståhlberg”