Ero sivun ”Kartanolaisuus” versioiden välillä
| [katsottu versio] | [katsottu versio] |
Poistettu sisältö Lisätty sisältö
yksi pyydetty kohta selvennetty |
Muutettu sodan nimitys neutraalimmaksi, koska kansalaissota on erityisesti vasemmiston käyttämä termi. |
||
Rivi 2:
'''Kartanolaisuus''' oli [[kristinusko|kristillisvaikutteinen]] [[Lahko (uskonto)|lahko]], joka vaikutti 1920–1950-luvuilla erityisesti Satakunnassa. Päävaikutusalueet olivat [[Huittinen]] ja [[Vampula]], joita pidettiin liikkeen ”äitiseurakuntina”, mutta tämän lisäksi kartanolaisuutta esiintyi ainakin [[Kangasniemi|Kangasniemellä]], [[Lavia]]ssa, [[Sippola]]ssa ja [[Juupajoki|Juupajoella]]. Liikkeen johtajat olivat [[Alma Kartano|Alma Maria Kartano]] (1885–1953) ja ”unissasaarnaaja” [[Tilda Reunanen|Amanda Matilda eli ”Tilda” Reunanen]] (1894–1965).<ref name="heino170">Mihin Suomi tänään uskoo, s. 170</ref><ref name="apu">{{Verkkoviite | Osoite =http://www.apu.fi/ihmiset/article162283-1.html | Nimeke = | Tekijä = Eve Hietamies | Julkaisu = Apu | Ajankohta = 5.2.2010 | Julkaisija = A-lehdet | Viitattu = 7.11.2010 | Kieli = }}</ref>
Kartanolaisuus sai alkunsa, kun Alma Kartano ja Tilda Reunanen tapasivat toisensa
Kartanolaisuus joutui, ensin 1930-luvun jälkipuoliskolla, sitten 1940-luvun loppu- ja 1950-luvun alkupuolella negatiivisen julkisen huomion kohteeksi sadistisena sekä [[seksuaalinen hyväksikäyttö|seksuaalista hyväksikäyttöä]] ja [[pedofilia]]a sisältävänä pidetyn sisäisen kurinpitonsa vuoksi. Uudelleen liike nousi julkisuuteen vuosina 2009 ja 2010 [[Ulla Appelsin]]in toimittamien kauppaneuvos [[Leevi Laitinen|Leevi Laitisen]] muistelmien myötä.
Rivi 13:
Satakunnassa vuosina 1908–1910 vaikuttanut ja Huittisissa 1910 vieraillut maallikkosaarnaaja Voldemar Kurki sai Alma Kartanon ryhtymään matkasaarnaajaksi. Alma Kartano oleskeli Voldemar Kurjen seurassa pitkähköjä aikoja Karjalassa, [[Inkerinmaa]]lla, käyden kaukana Moskovan takana olevilla seuduillakin. Siellä hän tutustui venäläisperäisiin ''[[skoptsit|skoptsien]]'' eli ”kuohilaitten” ja ''[[hlystit|hlystien]]'' (tai ”khlystien”) eli ”piiskaajien” yhteisöihin. Näihin liikkeisiin tutustuminen vakuutti Kartanon siitä, että kaikkinainen seksuaalisuus oli pahasta, myös avioliitossa.<ref name="heino170" /><ref name="apu" /><ref>Beckman, s. 35</ref><ref>Suur-Huittisten historia IV, s. 257</ref>
Alma Kartano opiskeli vuodesta 1910 alkaen puolentoista vuoden ajan [[Sortavala]]n diakonissalaitoksessa valmistumatta kuitenkaan [[diakonissa]]ksi. Vuonna 1915 hän suoritti [[Hämeenlinna]]n opettajaseminaarissa yksivuotisen [[kiertokoulu]]nopettajan kurssin. Alma Kartano nimitettiin vuonna 1915 [[kiertokoulu]]nopettajaksi, tämän jälkeen hän alkoi pitää julkisia hengellisiä kokouksia [[Huhtamo]]n puolessa, kokoukset olivat suosittuja ja kuulijoita oli runsaasti.
Alma Kartano oli vuosina 1915–1921 kiertokoulunopettajana muun muassa Vampulassa Sallilan kylässä, Huittisissa Kalliokorven kulmakunnalla ja Kangasniemellä. [[Huittinen|Huittisten]] [[kirkkoneuvosto]] puuttui 1918 Alma Kartanon kiertokoulun opettajana toimimiseen, syyttäen Kartanoa siitä, ”että oli hengellisten kokousten muodossa harjoittanut kiihotusta vallankumouksellisten hyväksi ja Hallituksen asettamaa asevelvollisuutta vastaan.” Vaikka Alma Kartano kielsi syytökset, kirkkovaltuusto erotti hänet kiertokoulun opettajan virasta. Kirkkoneuvosto perusteli erottamista näin: ”katsoen siihen vaaraan joka uhkaa koulua ja oppilaita tällaisen henkisesti sairaan ja hengellisesti ylpeän ja kiihkomielisen opettajan kautta.”
| |||