Ero sivun ”Catullus” versioiden välillä

[[Tiedosto:Catull Sirmione.jpg|pienoiskuva|200px|Nykyaikainen Catullusta esittävä patsas [[Sirmione]]ssa, vuodelta 1935.<ref>The bust was commissioned in 1935 by Sirmione's mayor, Luigi Trojani, and produced by the Milanese foundry Clodoveo Barzaghi with the assistance of the sculptor Villarubbia Norri (N. Criniti & M. Arduino (eds.), ''Catullo e Sirmione. Società e cultura della Cisalpina alle soglie dell'impero'' (Brescia: Grafo, 1994), p. 4).</ref>]]

[[Päivö Oksala]] on suomentanut Catulluksen säilyneet runot vuonna 1965 kokoelmana ''Laulujen kirja''. [[Jukka Kemppinen|Jukka Kemppisen]] suomennosvalikoima ''Kaikki runous'' ilmestyi 1990.

Catullus saapui Roomaan opiskelemaan 22-vuotiaana. Tavoitteena lienee ollut ura tasavaltaa palvelevana virkamiehenä. Catulluksen isä oli varakas, joten pojalla ei ollut taloudellisia huolia. Catullus luopui kunnianhimosta ja heittäytyi juhlimaan Rooman kevytmielisen ylhäisönuorison kanssa. Hän vastusti raskassoutuisena pitämäänsä vanhempaa roomalaista runoutta. Catullus ottaa esikuvakseen Sapfon keveän lemmenlyriikan ja nostaa naisen runoutensa pääaiheeksi. <ref> Grimberg, C.: Kansojen historia, osa 5, 1980 s. 326</ref>

Catulluksen elämä osui Rooman tasavallan lopun aikoihin, jota sävyttivät yhteiskunnalliset myllerrykset. Politiikassa väkivallan ja lahjonnan käyttö lisääntyi [[optimaatit|optimaattien]] ja [[populaarit|populaarien]] kamppaillessa vallasta. <ref> Grimberg, C.: Kansojen historia, osa 5, 1980 s. 327</ref>

Tässä maailmassa liikkui myös nuori Catullus ja sieltä hän ammensi myös aiheet runoteoksiinsa. Vallalla oli myös huoli perinteisistä roomalaisista hyveistä ja niiden säilymisestä, kuten kohtuullisuudesta, yksinkertaisesta työn ja velvollisuuksien täyttämästä elämästä ja säästäväisyydestä. Muuttumassa oli myöskin sukupuolimoraali ja perinteinen kuva lapsilleen omistautuneesta, kangasta kutovasta ylhäisönaisesta oli väistymässä ja aikakauden hokema kuului että "''viattomuus on todiste rumuudesta.'' <ref> Grimberg, C.: Kansojen historia, osa 5, 1980 s. 328</ref>

Catulluksen tulisen lemmen kohde ja runojen aihe oli Lesbia-niminen nainen. Tosielämässä Lesbia lienee ollut ylhäistä roomalaista sukua ja nimeltään Clodia. Hän oli Catullusta kymmenen vuotta vanhempi ja huonomaineinen. Clodiaa kuvailtiin ''kaikkien miesten ystävättäreksi''. Clodian aviomies oli vaimoaan kymmenen vuotta vanhempi ja Catullus kutsui häntä aasiksi. Clodia oli kuitenkin kauneudeltaan yleisesti tunnettu koko Roomassa. <ref> Grimberg, C.: Kansojen historia, osa 5, 1980 s. 326</ref> Intohimonsa huumaa Catullus kuvailee näin (käännös [[Päivö Oksala]]):

[[Cicero]] piti Catulluksen runoja nuorisolle sopimattomina, mutta hän innoitti ainakin [[Ovidius]]ta, [[Horatius]]ta ja [[Vergilius]]ta.

Catullus kirjoitti Rooman värikkäästä sosiaalisesta elämästä, suree kuollutta veljeään ja kertoo ystävistään (esimerkiksi runo XII). [[Homoseksuaalisuus|HomoseksuaalineHomoseksuaalinen]]n kulttuuri oli hänellä usein esillä ja hän pilkkaa aikansa vallanpitäjiä kuten [[Cicero]]a. Myös yksinvallan tavoittelijat [[Pompeius]] ja [[Julius Caesar|Caesar]] saavat osansa. Jälkimmäisestä runoilija toteaa, että ei kärky tämän suosiota eikä myöskään halua tietää tästä mitään. Lisäksi hän pilkkaa aikansa nousukkaita.

== Lähteet==

=== Viitteet ===