Ero sivun ”Jean-Jacques Rousseau” versioiden välillä
| [katsottu versio] | [arvioimaton versio] |
Poistettu sisältö Lisätty sisältö
oletusleveys, aukt. |
Lisätty Rousseaun mukaan paras valtiomuoto. |
||
Rivi 30:
}}
''' Jean-Jacques Rousseau''' ([[28. kesäkuuta]] [[1712]] [[Geneve]] – [[2. heinäkuuta]] [[1778]] [[Ermenonville]], [[Ranska]]) oli geneveläis-[[ranska]]lainen [[valistusaika|valistusajan filosofi]] ja säveltäjä, valistuksen kriitikko, kirjailija ja yhteiskuntateoreetikko. Hän oli ensimmäisiä yhteiskuntateoreetikkoja, joka toi kansalaisten vaikuttamisen poliittiseen järjestelmän teorioihin mukaan. Rousseau koki, että kansan tahtoa edustaisi parhaiten suora kansanvalta, johon Rousseaun mukaan voitaisiin tosin päätyä vain pienissä valtioissa. [[John Locke]]n ohella Rousseaun näkökantojen voi nähdä antaneen perustan [[edustuksellinen demokratia|välilliselle demokratialle]], mitä hän tosin vastusti. Rousseaulaisen ajattelumallin mukaan ihmisten pitää voida vaikuttaa lakeihin, jos ne koskevat heidän elämäänsä. Hän vastusti näkemystä, jonka mukaan ihmiset ovat syntyjään eriarvoisia, ja uskoi pikemminkin [[ihmisarvo|ihmisluonnon]] perimmäiseen samanlaisuuteen.
Rousseaun poliittiset ajatukset vaikuttivat [[Ranskan suuri vallankumous|Ranskan vallankumoukseen]] ja [[romantiikka|romantiikan]] nousuun. Hänen radikaaliutensa ja vallankumouksellisuutensa näkyy hänen teoksessaan ''[[Yhteiskuntasopimuksesta]]'' esittämässään kuuluisassa lauseessa "Ihminen on syntynyt vapaaksi ja kaikkialla hän on kahleissa" (''"L'homme est né libre, et partout il est dans les fers"''). Rousseaun käsityksen mukaan luonto ja luonnollisuus ovat hyväksi ja sivistys, kulttuuri ja yhteiskunta ovat rappeuttaneet ihmisen.
Rivi 88:
Rousseaun kenties merkittävin teos on ''[[Yhteiskuntasopimuksesta]]'', joka hahmottelee [[legitimiteetti|legitiimin]] poliittisen järjestyksen perusteita. Se julkaistiin vuonna 1762 ja siitä tuli yksi vaikutusvaltaisimmista poliittisen filosofian teoksista länsimaisessa perinteessä. Se kehitteli joitakin Rousseaun jo aiemmin ''Encyclopédie''-artikkelissaan ''Economie Politique'' mainitsemia ajatuksia. Rousseau esitti, että luonnontila taantuu ja rappeutuu lopulta epäinhimilliseksi tilaksi, jossa ei ole [[laki|lakeja]] eikä [[moraali]]a, missä vaiheessa ihmiskunnan tulee joko perustaa laillisia instituutioita tai tuhoutua. Taantumuksen tilassa ihmiset ovat yhä kasvavassa kilpailussa toistensa kanssa, mutta kuitenkin yhä riippuvaisempia toisistaan. Nämä kaksijakoiset paineet uhkaavat sekä hänen selviytymistään että vapauttaan.
Rousseaun mukaan ihmiset voivat sekä säilyttää itsensä että vapautensa liittymällä yhteen yhteiskuntasopimuksella ja hylkäämällä vaateensa [[luonnonoikeus|luonnonoikeudesta]]. Tämä johtuu siitä, että alistautuminen koko kansan [[yleistahto|yleistahdolle]] takaa sen, ettei yksilöiden tarvitse alistua toistensa tahdoille, sekä sen, että kaikki noudattavat tätä tahtoa, koska kaikki ovat yhdessä lain kirjoittajia. Rousseau koki suoran kansanvallan edustavan parhaiten kansan tahtoa, mutta Rousseaun mukaan tähän voitaisiin päätyä ainoastaan pienissä valtioissa.<ref>{{Kirjaviite|Tekijä=Ari Höyssä, Anu Lahtinen, Erika Ripatti ja Jouni Similä|Nimeke=Historia ajassa 4 – Eurooppalaisen maailmankuvan kehitys|Vuosi=|Sivu=116|Julkaisija=SanomaPro}}</ref> Rousseau katsoi, että [[suvereniteetti|suvereniteetin]] tuli olla kansalla, mutta teki kuitenkin selvän eron suvereenin ja hallituksen välillä. Hallituksen tehtävänä oli toteuttaa ja soveltaa yleistahtoa, ja sen tuli koostua pienemmästä joukosta kansalaisia eli raatimiehistä. Rousseau vastusti ajatusta, että ihmisten tulisi harjoittaa suvereniteettia edustajainkokouksen välityksellä. Sen sijaan heidän tuli tehdä lait suoraan. Suuri osa myöhemmistä väittelyistä Rousseaun teoriasta on koskenut hänen ajatustaan siitä, että yleistahtoa tottelemaan rajoitetut kansalaiset olisivat näin vapaita.
=== Kasvatus ===
| |||