Ero sivun ”Teollinen vallankumous” versioiden välillä

Vuoden 1688 [[Mainio vallankumous|mainion vallankumouksen]] jälkeen valtaan noussut kuningas, [[Yhdistyneet provinssit|Alankomaiden]] käskynhaltija [[Vilhelm III Oranialainen]] joutui 1689 allekirjoittamaan [[Bill of Rights]] -nimellä tunnetun lain, jossa tunnustettiin [[ihmisoikeudet]] ja [[parlamentarismi]]. Lain tavoite välttää vallan vääränkäyttöä johti vallan jakautumiseen erilliseen [[Lainsäädäntöelin|lainsäädäntöelimeen]], [[Viranomainen|täytäntöönpanovaltaan]] ja [[oikeuslaitos|tuomiovaltaan]]. [[Montesquieu]] käytti Englannin perustuslakia esimerkkinä luodessaan [[vallan kolmijakovallanjako-oppi|vallan kolmijako-opin]].<ref>{{Verkkoviite | Osoite = http://filosofia.fi/node/5286/#Vallan%20tasapainoj%C3%A4rjestelm%C3%A4 | Nimeke = Montesquieu, Vallantasapainojärjestelmä| Tekijä = Mikko Lahtinen | Ajankohta = (julkaistu 3.6.2010, muokattu 23.9.2014)| Julkaisija = Filosofia-porttaali | Viitattu = 21.2.2015 }}</ref> Siitä lähtien Englannissa on vallinnut parlamentarismi, jossa parlamentin alahuoneen, [[House of Commons]]in, [[vaali|vaaleissa]] enemmistön saanut puolue muodosti hallituksen.<ref>Taskutietojätti sivu 2324, Vilhelm III</ref> Mainiota vallankumousta voidaan pitää palatsivallankumouksena, jossa hallitsevan suvun [[protestantti]]haara syrjäytti katolisen.<ref name="Britannia_Ihalainen">Britannia, Ihalainen, Pasi; Vapaa syntyisten brittien protestanttinen kansakunta, sivut 93–98</ref> Englanti oli pitkälle 1700-luvulle suorastaan vainoharhainen paavinuskoisten (eng. ''Popery'') vastustaja.<ref name="Britannia_Ihalainen" /> Englantilaisten kuva maastaan vapauden kansakuntana oli muodostunut 1600-luvulla maan ottaessa vastaan vainonkohteiksi joutuneita manner-Euroopan protestantteja ja säilyi siirtolaismyönteisenä jatkossakin.<ref name="Britannia_Multamäki">Britannia, Multamäki, kustaa; Alkutuottajasta finanssijättiläiseksi</ref>