Ero sivun ”Petsamon retket” versioiden välillä

Renvall kokosi Vaasassa 30 miehen vahvuisen esikunnan, jonka kanssa hän saapui [[Rovaniemi|Rovaniemelle]] 6. huhtikuuta. Miehistön värvääminen oli vaikeaa Peräpohjolan suojeluskuntapiirin johdon suhtautuessa retkikuntaan kielteisesti. Syynä oli, että retkikunta toimi valkoisten sodanjohdon sijaan Vaasan senaatin alaisuudessa. Suojeluskuntapiiri halusi saada johdon omiin käsiiinsäkäsiinsä, ja lisäksi hankkeen aloitteentekijänä itseään pitänyt K. M. Wallenius oli loukkaantunut alkuperäisen suunnitelmansa hyllyttämisestä. Renvall kääntyi jälleen senaatin puoleen, ja lopulta 17. huhtikuuta kenraali Mannerheim määräsi antamaan hänen käyttöönsä enintään 250 vapaaehtoista suojeluskuntalaista. Hallitus halusi pitää retkikunnan vapaaehtoisista siviileistä koostuvana joukkona, koska näin se pystyi tarvittaessa vetäytymään kaikesta vastuusta. Samasta syystä retkikunnan johdolle myönnettin mahdollisimman laajat valtuudet, mutta Petsamon alueelta muualle Kuolaan eteneminen oli jyrkästi kielletty.<ref name="paasilinna 1980b"/><ref>Niinikangas 2013, s. 27, 31.</ref>