|
'''Naantalin luostari''' (''Armonlaakson luostari'', {{k-la|Vallis gratiae}}, ruots. ''{{k-sv|Nådendal''}}) oli [[Suomi|Suomessa]] [[katolinen kirkko|katolisella]] [[keskiaika|keskiajalla]] ja vielä pitkälle [[1500-luku|1500-luvulle]] toiminut [[birgittalaiset|birgittalais]]luostari. Se toimi suurimman osan ajasta nykyisessä [[Naantali]]ssa.
Vuonna [[1438]] perustettu Naantalin luostari oli ensimmäinen laitos Suomessa, joka sivisti naisia<ref name="Setälä180">Setälä; Setälä & Ahl s. 180</ref>.
== Historia ==
[[Tiedosto:Jöns Budde memorial.jpg|thumb|220pxpienoiskuva|Luostariveli [[Jöns Budde]]n muistokivi Naantalin kirkonmäellä.]]
NaantalinPiispa luostari[[Maunu perustettiinII Tavast]] perusti vuonna 1438. Naantalin luostarin vuonna 1438,<ref name="Vakka-Suomen Sanomat 9.5.2019" /> Luostarin perusti piispa [[Maunu II Tavast]]. Luostarijoka aloitti toimintansa [[Masku]]n Karinkylässä sijainneen [[Stenbergan kuninkaankartanonkuninkaankartano]]n mailla vuonna [[1440]]. Paikka ei kuitenkaan osoittautunut suotuisaksi, mistä kertoo [[Vadstenan luostari]]n asiakirjoista löytyvä merkintä: "Se paikka, jolla luostari nyt kohoaa, on heille täysin sopimaton ja hyödytön, ja koska maaperä on pehmeätä ja pettävää kestämään kivirakennuksen, koska heillä ei ole puhdasta eikä terveellistä vettä, koska suosta nouseva paha haju uhkaa heidän henkeään ja koska he syksyn kevään saivat kärsiä märkyydestä ja kurasta".<ref>Oja, Aulis: "Maskun historia" (1966), s. 149.</ref> Stenbergan oli iso tila, jolla oli maita myös [[Raisio]]ssa, [[Parainen|Paraisilla]] ja [[Piikkiö]]ssä. Tilan varat eivät kuitenkaan riittäneet luostarin ylläpitoon. Luostari alkoikin saamaan runsaasti lahjoituksia,<ref name="Vakka-Suomen Sanomat 9.5.2019" /> joiden turvin se päätettiinkin jo vuonna [[1443]] siirtää Raision Ailoisiin eli nykyiseen [[Naantali]]in, josta luostari sai lahjoituksena maatilan [[Henrik Klaunpoika Djäkn]]iltä ja tämän vaimolta Lucialta. Luostari sai yhteensä vajaat 120 lahjoitusta, ja siitä tuli nopeasti suosittu paikallinen instituutio<ref name="Vakka-Suomen Sanomat 9.5.2019" />. Maskusta lahjoitettiin toistakymmentä tilaa vuoteen 1509 mennessä. Lahjoituksiin oli monia syitä, kuten pelko kuoleman jälkeisestä kohtalosta, sisäänpääsy luostarin sielunhoitoon ja vanhustenhuolto varakkaille.<ref name="Vakka-Suomen Sanomat 9.5.2019" />
Rakennustyöt Ailosenniemellä lienevät alkaneet syksyllä [[1443]], mutta sisaret ja munkit siirtyivät luostariin ilmeisesti kesälläseuraavana [[1444]]kesänä. Luostarin rakennukset ryhmittyivät luostarin kirkon ympärille. Lounaassa ja lännessä sijaitsivat munkkien tilat, pohjoisessa ja luoteessa nunnien tilat. Luostarin rakennuksista on nykyaikaan säilynyt vain vähäisiä muurinkatkelmia.<ref>Hiekkanen, Markus: ''Suomen keskiajan kivikirkot'' (2007), s. 106-107.</ref>
Tarkka jäsenmäärä tunnetaan vain vuodelta 1487; tuolloin luostarissa asui 54 sisarta ja kahdeksan pappisveljeä. Lisäksi oli kaksi diakoniveljeä ja kuusi maallikkoveljeä. Luostariyhteisön kukoistusaikaa kesti 1490-luvun alkuun saakka. Luostari oli siis [[kaksoisluostari]], jossa nunnat ja munkit elivät yhden esimiehen alaisena. Heillä oli kuitenkin erilliset asuin- ja ruokailutilat.<ref>http://www.opinto.net/web/parser.php?sec=kultper&sub=luosta&page=luosta-002</ref>
Vuoden 1495 ruttoepidemia oli ankara: luostarin ulkopuolella sijainneessa kartanossa, joka ilmeisesti toimi sairaalana, kuoli noin 50 henkeä. Epidemia ei levinnyt tuolloin luostariin, mutta vuoden 1508 ruton aikana kuoli 36 luostarin asukasta.<ref>Hiekkanen 2007, s. 108.</ref>
[[Reformaatio]]n myötä luostari ei saanut enää ottaa uusia [[noviisi|noviiseja]].<ref>Nyman (1997)2009, s. 199.</ref> Luostarin toiminta alkoi näivettyä. Viimeiset [[reformaatio]]n jälkeiset vuosikymmenet olivat kovaa aikaa. [[Rälssi]]n edustajat ottivat haltuunsa jo ennen vuotta [[1533]] yli 40 luostarille kuulunutta maatilaa. Vuonna 1554 [[Mikael Agricola]] määräsi, ettei luostarissa enää saanut lukea [[Pyhä Birgitta|Pyhän Birgitan]] ilmestyksiä. Messun sai pitää ainoastaan jommallakummalla kansankielellä, ja silloinkin vain kun ehtoollisella oli kävijöitä.
Luostarin viimeinen abbedissa [[Birgitta Knutintytär Kurck]] kuoli vuonna [[1577]]. Tämän jälkeen luostari koki vielä lyhyen kukoistuskauden [[Juhana III]]:n kaudella. Kuningas suosi katolisuutta puolisonsa, ankaran roomalaiskatolisen [[Katarina Jagellonica]]n tähden.
Kuitenkin toiminta hiljeni nunnien ikääntyessä, ja luostari muuttui hiljalleen iäkkäiden, turvattomien naisten suojapaikaksi, kunnes viimeinen nunna Elina Knutintytär kuoli vuonna 1591.<ref>Hiekkanen 2007, s. 108-109.</ref>
Luostarikirkko paloi 4. maaliskuuta 1628, kun [[Kustaa II Aadolf]]in [[paaši]] [[Jägerhorn af Spurila|Johan Henrikinpoika Jägerhorn af Spurila]] ampui luostarin katolla istuvia harakoita ja aseen hehkuva [[etupanos]] osui sattumalta pahasti säröilleeseen [[paanu|kattopaanu]]un ja sytytti sen palamaan. Kova tuuli levitti tulen aina Naantalin kaupunkiin.<ref>Creutz, ''Nådendals stads historik'', s. 256f; Acta Eccelesiastica.</ref>
Nykyisin luostarista on jäljellä vain kirkko, joka toimii [[Naantalin kirkko]]na.
| 