Ero sivun ”Talonpoika” versioiden välillä
| [katsottu versio] | [katsottu versio] |
Poistettu sisältö Lisätty sisältö
p →Talonpoikien vapautuminen Euroopassa: lisättiin sisäisiä linkkejä |
lisäystä tekstiin |
||
Rivi 7:
Alun perin ”talonpoika” ({{k-sv|bonde}}) merkitsi ''kiinteästi asuvaa miestä'' vastakohtana liikkuvaa elämää viettävälle erämiehelle. Käsite muuttui tarkoittamaan [[maatila]]a asuvaa ja viljelevää isäntää, kun [[Erämaa#Erätalous|erätalous]] väistyi. Viimeistään 1600-luvulle tultaessa talonpojalla tarkoitettiin talollista.<ref>Halmesvirta et al. 1999 s. 119.</ref> Myöhemmin sääty-yhteiskunnan purkautuessa termi sai nykyisen laajemman merkityksen: maata viljelevä väestö, talonpoikaisväestö.
[[Keskiaika|Keskiajalla]] Ruotsin hallitsemilla, mukaan luettuna nykyisen Suomen alueella riippumattomat talonpojat levittäytyivät paikallisesti ja raivasivat itselleen merkittyjä viljelyksiä, jolloin syntyi luonnollisesti [[yksityisomistus]] maahan. Aluksi omistus oli tilapäistä, mutta se muuttui [[Pelto|peltoviljelyn]] myötä pysyväksi. Raivaajilla ei ollut mitään [[Esivalta|esivaltaa]], josta seurasi luonnollisesti talonpoikien riippumattomuus.
Mikään ulkopuolinen joukko tai kansa ei siirtynyt alueelle valloittamaan tai omistamaan maata, vaan se tapahtui paikallisista lähtökohdista alhaalta ylöspäin. Raivaajat toimivat yksilöinä, jotka omistivat raivaamansa viljelyksen ja merkitsivät sen tiedoksi muille. Myöhemmin [[Ruotsin kruunu|Ruotsin kruunun]] mukana Suomen alueelle tuli esivalta ja maahanmuuttajat, jotka ryhtyivät [[Verotuksen historia Suomessa|verottomaan]] talonpoikia, mutta kunnioittivat heidän yksityisomistustaan.
Myöhemmin [[Sarkajako|sarkajaossa]] Ruotsin hallinnon tehostaessa verotusta sarat jaettiin hyvin tarkasti omistajien kesken, toisin kuin [[Itä-Eurooppa|itä-euroopassa]] ja [[Balttia|Balttian]] alueella, jossa sarkajako muodostui hyvin sekavaksi [[Feodalismi|feodalismin]] haitallisen vaikutuksen takia suurmaanomistajien ja [[Aatelisto|aateliston]] kilpaillessa keskenään maasta ja talonpoikien sieluista.
Feodalismi jäi Ruotsin hallitsemilla alueilla hyvin marginaaliseksi, jonka seurauksena talonpojat säilyttivät vapauden ja yksityisomistuksen maahansa, jota viljelivät. Itä-euroopassa ja Venäjällä kehitys kulki sitä vastoin feodalismin vuoksi kohti vapauksien ja yksityisen omistamisen menetystä, joka johti lopulta maaorjuuteen. Venäjälläkin raivaajat olivat alunperin yksityisiä maanomistajia, mutta heitä alettiin myöhemmin verottaa [[Mir (kyläyhteisö Venäjällä)|mir-järjestelmän]] puitteissa, joka johti lopulta tehottomaan maan [[Yhteisomistus|yhteisomistukseen]] ja kehityksen pysähtymiseen maataloudessa ja yhteiskunnassa ylipäätään alhaalta ylöspäin.
Feodaali maanomistajat elivät talonpoikien selkänahasta revityllä työllä ja ylijäämä tuotteista saaduilla tuloilla, josta seurasi maaseudun yleinen kehittymättömyys, koska talonpojat eivät kokeneet järjestelmää lailliseksi ja oikeudenmukaiseksi. Suurmaanomistajat elivät [[Korko|koroilla]] ja [[Tuhlari|tuhlasivat]] rahojaan kaupungeissa. Ruotsalainen ja feodaalinen maanomistus olivat luonteeltaan hyvin poikkeavia toisistaan, jossa jälkimmäinen edusti lähinnä poliittista ja tuotannollista omistamista.<ref>{{Verkkoviite | Osoite = http://www.ennenjanyt.net/2016/05/eino-jutikkala-ja-yhteiskunnallinen-muutos-maatalouden-historiassa/ | Nimeke = Eino Jutikkala ja yhteiskunnallinen muutos maataloudessa| Tekijä = Petteri Norring| Tiedostomuoto = | Selite = | Julkaisu = Ennen ja Nyt| Ajankohta = 19.5.2016| Julkaisupaikka = | Julkaisija = Agricola -Suomen humanistiverkko, Historiallinen Yhdistys ry, Suomen Historiallinen Seura ry ja Turun Historiallinen Yhdistys ry.| Viitattu = 17.9.2019 | Kieli = }}</ref>
== Talonpoikien vapautuminen Euroopassa ==
| |||