[[Tiedosto:Nutrient absorbtion to blood and lymph.png|pienoiskuva|335x335px|Ohutsuolen [[Nukkalisäke|nukkalisäkkeet]] (villus) ottavat ravintoaineita vastaan ruoasta. Ravintoaineista osa päätyy verenkiertoon (sininen/punainen), ja osa imusuonistoon (vihreä). Pitkäketjuiset [[rasvahapot]] kulkevat imusuonistossa [[Kylomikroni|kylomikroneihin]] pakattuina, kulkien ensin rintatiehyeeseenrintatiehyeen (eng. thoracic duct) ja sen kautta vasempaan solislaskimoon (eng. left subclavian vein) ja koko kehon kattavaan verenkiertoon. Lymfasysteemissä kulkevat [[Rasvaliukoisuus|rasvaliukoiset]] aineet, kuten jotkin lääkkeetkin, ohittavat siten maksan [[Ensikierron metabolia|ensikierron metabolian]]. ]]Pienin imusuonityyppi on ''imuhiussuoni'' ''(vas lymphocapillare)'', joka alkaa umpipussina kudossolujen välistä. Runsaimmin niitä on [[iho]]n ja [[limakalvo]]jen [[epiteeli]]n alla. Imuhiussuonten seinämät ovat ohuet ja hatarat. Seinämä muodostuu terminaalisissa imuhiussuonissa yksinkertaisesta levyepiteelistä, jota kutsutaan endoteeliksi. Endoteelisolut ovat seinämässä osittain toistensa päällä, mutta päällekkäiset osat eivät kuitenkaan ole kiinni viereisissä soluissa. Näin imuhiussuonen seinään muodostuu läppämäisiä aukkoja, joista soluvälineste pääsee imusuonistoon. Näiden aukkojen suuren koon vuoksi imuhiussuonet läpäisevät melko hyvin [[valkuaisaine]]ita ja muita suurempia partikkeleita kuten bakteereja sekä [[solu]]ja. Nesteen aiheuttama paine imusuonen sisällä pakottaa läpät kiinni, jolloin imuneste ei pääse takaisin soluvälitilaan.
Imuhiussuonet yhtyvät suuremmiksi imusuoniksi, ''imusuonirungoiksi'' (toisinaan käytetään myös nimeä imutierungot) ''(trunci lymphatici)'':
