Ero sivun ”Arabit” versioiden välillä

Koko Lähi-idässä vallan ottivat nyt arabiheimot, joiden keskinäinen välienselvittely ''(fitna)'' johti siihen, että valtaan nousi Damaskoksesta käsin vuonna 660 Muawija-niminen sotaherra, joka ilmeisesti oli ollut aikaisemmin Bysantin palveluksessa.<ref name=":0" /> Muawija oli löyhässä vasallisuhteessa Bysanttiin, käytti kreikkaa virkakielenä ja julistautui Johannes Kastajan pyhäinjäännösten suojelijaksi. Hänen tuhokseen koitui ilmeisesti epäonninen sotarretki Bysanttia vastaan ja hän kukistui vuonna 680. Tuohon mennessä Lähi-idän arabivaltio ulottui Atlantilta Afganistanin rajoille asti. Mu’awiya oli myös tehnyt valloituksia [[Välimeri|Välimeren]] saarilla, [[Samarkand]]issa ja [[Turkestan]]issa. Maakuntia hallitsivat käskynhaltijat eli ''[[emiiri|emiirit.]]'' Ydinmaita tässä syyrialaisessa tai "umaijadien" ''kalifaatissa'' olivat Egypti ja laajasti ymmärretty Syyria.

 

Vuosina [[685]]–[[705]] vallassa ollut [[Abdulmalik]] valloitti alueita muun muassa pohjoisessa Afrikassa ja [[Vähä-Aasia|Vähässä-Aasiassa]], ja hänen seuraajansa [[Walid I]]:n aikana [[705]]–[[715]] oli uimajadien kalifaatin mahti äärimmillään, sillä valloitettuja alueita olivat jo [[Kaspia]]n itäiset alueet, osia [[Etu-Intia]]sta, Afrikan pohjoisosa kokonaisuudessaan sekä suurin osa [[Espanja]]n alueesta. Vuonna [[718]] yrittivät umaijadit suurin ponnisteluin vallata [[Konstantinopoli]]n siinä kuitenkin epäonnistuen. Länsipuolella [[Toursin taistelu|Poitiers'n taistelussa]] vuonna [[732]] [[Kaarle Martel]]in voitto esti muslimivallan leviämisen Euroopassa. Noihin aikoihin arabien vallassa oli kuitenkin alue, joka ulottui [[Atlantti|Atlantilta]] aina [[Kiina]]an saakka.