Ero sivun ”Verona” versioiden välillä

Antiikin Veronan vähittäinen rappeutuminen oli alkanut jo 200-luvun lopulta lähtien ja nopeutui [[kansainvaellusaika]]an siirryttäessä. 400-luvulla [[gootit|ostrogoottien]] kuningas [[Teoderik Suuri]], joka ajoittain hallitsi Veronasta käsin ja rakennutti sinne palatsinsa, yritti vielä kohentaa kaupunkia kunnostamalla raunioituneita julkisia rakennuksia. Vanhojen muurien vahvistukseksi hän rakennutti uuden, ulomman kehämuurin. [[Langobardit]] ottivat Veronan haltuunsa vuonna 568/569 ja hallitsivat aluksi sieltä käsin. Vuoden [[590]] suuri tulipalo teki perusteellista tuhoa kaupungissa lamauttaen sen elämän pitkiksi ajoiksi. Kaupunkipalo merkitsi Veronan kohdalla lopullista siirtymistä [[antiikki|antiikista]] [[keskiaika]]an.

[[Karolingit]] saivat Veronan haltuunsa 774. Italian kuninkaaksi nimitetty [[Pipin (Italian kuningas)|Pipin]] hallitsi sieltä jonkin aikaa, sen jälkeen Veronassa pitivät valtaa kreivit yhdessä piispan kanssa. 800-luvun lopulla ja [[900-luku|900-luvun]] alkupuolella, kansallisten kuninkaiden aikana, Verona oli hetkellisesti Italian pääkaupunkina. Jatkuva uhka [[unkarilaiset|unkarilaisten]] taholta varjosti kaupungin ja ympäröivän maaseudun elämää koko 900-luvun alkupuoliskon ajan. Muurien ulkopuolella sijainneet kirkot muun muassa joutuivat hävityksen kohteeksi.

Tänä aikana myös Veronan kaupunkikuva muuttui. Vuoden [[1117]] suuren [[maanjäristys|maanjäristyksen]] jälkeen kaupungin merkittävimmät kirkot jälleenrakennettiin, ja ne saivat [[romaaninen tyyli|romaanisen tyylin]] mukaisen entistä komeamman asun. Samaa tyyliä edusti uuden kaupunginhallinnon palatsi, Palazzo del Comune, joka alun perin oli nelisiipinen rakennus kulmatorneineen. Ehkä eniten kaupunkikuvaa muuttivat [[aateli]]ston asuintornit, joita kohosi kaupungin alueelle kymmenittäin, ehkä sadoittain. Mahtisukujen kesken vallitsi jatkuva sotatila. Väkivaltaisuuksiin kyllästyneet kaupungin asukkaat olivat lopulta valmiit hyväksymään johtajakseen itsevaltaisen ruhtinaan. Ensin tällaista valtaa käytti keisari [[Fredrik II (keisari)|Fredrik II]]:n suosima Ezzelino III da Romano, joka osoittautui julmaksi tyranniksi.

Milanolaisen Visconti-suvun lyhyen hallituskauden aikana (1387–1405) Verona menetti kokonaan hallinnollisen itsenäisyytensä ja joutui suorittamaan Milanolle raskaita veroja ja maksuja. Vuodet 1402–1404 Verona oli [[Padova]]n [[Carrara]]-suvun hallussa ja päätyi vuonna 1405 [[Venetsia]]n alaiseksi. Lyhyttä itävaltalaisepisodia (1509–1516) lukuun ottamatta Venetsian hallinto jatkui vuoteen 1797. Kaupungin talous elpyi vaikka sen kauppa kärsi Venetsian kontrollista. Myös rakennustoiminta vilkastui ja väkiluku kasvoi yli 50 000 asukkaaseen. [[Renessanssi]]palatsit ja uudet kaupunginportit rikastuttivat kaupunkikuvaa. Kaupunginmuureja vahvistettiin [[bastionijärjestelmä]]llä. Pahan takaiskun aiheutti vuoden [[1630]] [[rutto]]epidemia, jolloin väkiluku putosi lähes kolmannekseen entisestä. 1700-luvulla Verona oli jälleen elpynyt ja siellä kukoisti hienostunut kulttuurielämä.

* '''Puutarhoja:''' ''Giardino Giusti'', [[1500-luku|1500-luvulla]] perustettu maineikas italialaistyylinen puutarha.

Vuonna [[1913]] alkaneista Arenan oopperajuhlista on tullut pysyvä perinne ja ne ovat kaupungin tunnetuin vuosittainen kulttuuritapahtuma. Teatro Filarmonico on ollut tärkeä ooppera- ja konserttisali Veronassa vuodesta 1732 lähtien. Vuoden 1749 tulipalon ja [[toinen maailmansota|toisen maailmansodan]] pommitustuhon vuoksi se on jouduttu rakentamaan kahdesti uudelleen. Tuomiokapitulin kirjasto, Biblioteca Capitolare, on yksi vanhimmista olemassa olevista kirjastoista. Sen lähtökohtana on ollut ainakin jo 500-luvun alussa tuomiokirkon yhteydessä toiminut kirjoittamo, Scriptorium, jonka toiminta jatkui keskeytyksettä kansainvaellusten kauden yli. 1700-luvun lopulla perustettu Veronan kaupunginkirjasto Biblioteca civica on sekin kokoelmiltaan huomattava.