Ero sivun ”Liudennus” versioiden välillä

[[serbian kieli|Serbiassa]] ja [[makedonian kieli|makedoniassa]] on omat kirjaimensa liudentuneille äänteille (љ ja њ). Latinalaisin kirjaimin kirjoitetuissa slaavilaisissa kielissä konsonantin liudennusta merkitään yleensä akuutilla aksentilla (esimerkiksi puolassa: ć, ń, ś, ź) tai [[hattu (tarke)|hatulla]] (eli [[caron]]illa eli [[háček]]illa; esimerkiksi tšekissä ja slovakissa: Ď/ď, Ň/ň, Ť/ť). [[puolan kieli|Puolassa]] konsonantit lisäksi liudentuvat i-kirjaimen edellä.

 

 

Muutamissa [[romaaniset kielet|romaanisissa kielissä]] esiintyy liudentuneet l- ja n-äänteet. [[Espanjan kieli|Espanjassa]] ja [[katalaani]]ssa liudentunutta l:ää merkitään geminaatalla '''ll''' (''llama'' [l^jama] 'laama', ''caballo'' [ka'val^jo] 'hevonen'), [[portugalin kieli|portugalissa]] puolestaan [[Digrafi|digrafilla]] '''lh''' (''mulher'' [mul^je'r] 'nainen') ja [[Italian kieli|italiassa]] grafeemiryppäällä '''gli''' (''meglio'' 'parempi'). Liudentuneen n:n merkkinä on espanjassa '''ñ''' (''mañana'' [ma'n^jana] 'aamu'), katalaanissa digrafi '''ny''' (''Catalunya'' [katalun^ja] 'Katalonia'), portugalissa '''nh''' (''cunha'' [kun^ja] 'kiila') sekä ranskassa ja italiassa '''gn''' (''montagne'' [mõtan^j] ja ''montagna'' 'vuoristo').