Ero sivun ”Erik Heinrichs” versioiden välillä

1 merkki poistettu ,  2 vuotta sitten
p
p
Heinrichs astui Suomen [[Valkoinen Armeija|Valkoisen Armeijan]] palvelukseen Saksassa 11. helmikuuta 1918 vannottuaan lippuvalan ja allekirjoitettuaan palvelusitoumuksen. Hänet ylennettiin majuriksi, virkaiältään hän oli silloisista jääkärimajureista 11. vanhin. Takaisin Suomeen Heinrichs saapui jääkäreiden Vaasaan tulleen pääjoukon mukana 25. helmikuuta 1918. Vaasasta hänet määrättiin perustamaan [[7. jääkäripataljoona]], joka tuli kuulumaan [[3. jääkärirykmentti]]in.<ref name="SJE/1938"/><ref name="SJE/1975"/>
 
Heinrichs johdatti pataljoonansa sisällissodassa taisteluihin Tampereella ja Karjalankannaksella, missä hänen yksikkönsä alistettiin saksalaisen eversti [[Ulrich von Coler]]in riveihin. Coler oli [[Jääkäripataljoona 27|Jääkäripataljoona 27:n]] 3. komppanian päällikkö . Heinrichsin joukot valtasivat kärkijoukkona Aittolahden, Lyykylän ja Mannikkalan varustukset sekä Talin aseman. Näiden toimien jälkeen yksikön päätehtäviksi jäivät jälkivarmistus hyökkäävien joukkojen selustassa ja [[Viipuri]]n–[[Käkisalmi|Käkisalmen]] rataosuuden katkaisu Antreasta käsin .<ref name="SJE/1938"/><ref name="SJE/1975"/>
 
==Sisällissodan jälkeinen aika==