Ero sivun ”Suomen Kommunistinen Puolue” versioiden välillä

1 910 merkkiä lisätty ,  6 kuukautta sitten
ohjelmat-osio alulle, keskuskomitean alku, arkistosta, työpaikkaorganisaatiosta, maanalainen organisaatio omaksi osioksi, pois virheellinen väite kansanedustajista
(ay-liikkeestä 60-luvulla)
(ohjelmat-osio alulle, keskuskomitean alku, arkistosta, työpaikkaorganisaatiosta, maanalainen organisaatio omaksi osioksi, pois virheellinen väite kansanedustajista)
|<ref name="hyvpaas"/>
|}
SKP perustettiin elokuussa29. elokuuta 1918 [[Moskova]]ssa nimellä ''Suomalainen Kommunistinen Puolue''. Puolueen perustajatPerustajat olivat lähinnä Venäjälle [[Suomen sisällissota|Suomen sisällissodan]] jälkeen paenneita [[punakaarti|punaisia]] ja heidän poliittisen hallintonsa [[Suomen kansanvaltuuskunta|kansanvaltuuskunnan]] jäseniä, joista monet olivat toimineet aiemmin SDP:n johtotehtävissä.<ref>Saarela SKP:n perustavaan kokoukseen osallistui 23 eli hieman yli puolet [[Suomen Sosialidemokraattinen Puolue|sosialidemokraattisen]] eduskuntaryhmän vangitsemiselta ja/tai teloituksilta välttyneistä jäsenistä1996, joiden edustajantoimi oli katsottu lakanneeksi 16s. toukokuuta38, 1918<ref>[http://www45-46.eduskunta.fi/triphome/bin/hx5000.sh?{hnro}=911514&{kieli}=su&{haku}=kaikki Yrjö Sirola (Eduskunta)]</ref>. SKP oli perustamisestaan lähtien kielletty Suomessa, ja monet sen johtajista oleskelivat suurelta osin Neuvostoliitossa. SKP kuitenkin rakensi 1920-luvun alussa Suomeen maanalaisen verkoston ja puolueella oli vaikutuksensa moniin julkisiin järjestöihin kuten [[Suomen Sosialistinen Työväenpuolue|Suomen Sosialistiseen Työväenpuolueeseen]].
 
Kommunistien hallitsemat julkiset järjestöt lakkautettiin [[Kommunistilait|eduskunnan päätöksellä]] vuonna [[1930]]. Työväen ja pienviljelijöiden eduskuntaryhmän kansanedustajat sekä monia muita kommunisteiksi epäiltyjä pidätettiin ja järjestöjä lakkautettiin. Kommunisteja oli pidätetty tätä ennenkin, mutta 1930-luvun alun toimet estivät tehokkaasti kommunistien julkisen politikoinnin ja SKP:n vaikutus työväenliikkeeseen väheni. Puolueesta tuli muutaman tuhannen jäsenen salaseura, joka kuitenkin pyrki soveltamaan [[Kommunistinen internationaali|Kommunistisen internationaalin]] poliittista linjaa Suomen oloihin. Neuvostoliitossa SKP:n toimintakyky heikkeni 1930-luvun lopulla vakavasti, kun suuri osa puolueen johtajista ja aktiivijäsenistä sai surmansa [[Stalinin vainot|Stalinin vainoissa]]. [[Talvisota|Talvi]]- ja [[jatkosota|jatkosodan]] aikana kommunisteiksi epäillyt suljettiin vankiloihin [[turvasäilö]]ön ja SKP:n toiminta kuihtui.
 
Kommunistit vapautuivat vankiloista jatkosodan jälkeen ja SKP aloitti julkisen toimintansa. Puolueesta kasvoi nopeasti kymmenien tuhansien ihmisten joukkopuolue, jolla oli kattava järjestörakenne ympäri maata. SKP oli väkilukuun suhteutettuna yksi Länsi-Euroopan suurimmista kommunistipuolueista. Osa kommunisteista nousi korkeisiin valtion virkoihin. SKP osallistui vaaleihin yhteistyöpuolue [[Suomen Kansan Demokraattinen Liitto|Suomen Kansan Demokraattisen Liiton]] listoilla. SKDL osallistui useisiin hallituksiin ja se oli yksi eduskunnan suurimmista puolueista. SKP:llä oli SKDL:ssä jatkuvasti hallitseva rooli, vaikka puolueessa oli mukana myös monia sosialisteja.
 
[[Korkein oikeus (Suomi)|Korkein oikeus]] totesi SKP:n 1980-luvulla tapahtuneet erottamiset laittomiksi vuonna 1992. Tämän jälkeen SKPy sai SKP:n haltuunsa. SKPy:hyn kuuluneet piirijärjestöt saivat vuonna 1996 oikeuden ylimääräisen edustajakokouksen koolle kutsumiseen ja se pidettiin elokuussa 1996.<ref name="kalenteri">Poliittinen kalenteri: SKP:n hajotuksesta puolueen uudelleenrekisteröintiin. teoksessa ''Kolme kirjainta. SKP:n yhdeksän vuosikymmentä'' Marxilainen foorumi 43 (TA-Tieto 2008), s. 154–164.</ref> Kokous muutti SKP:n nimen Järjestöyhdistys Tähdeksi. Samalla SKPy:n toiminta ja nimi Suomen Kommunistinen Puolue siirrettiin SKPy:n johtohenkilöistä koostuneelle Pakinkylän Veljille. Tähti poistettiin yhdistysrekisteristä vuonna 1998<ref>[http://www.hs.fi/paivanlehti/arkisto/Vanha+Skp+haudataan/aaHS980131SI1YO03h5v?src=haku&ref=arkisto%2F Vanha Skp haudataan]. Helsingin Sanomat 31.1.1998 (arkisto)</ref>.
 
==Ohjelmat==
SKP:n ensimmäiset periaatteelliset linjaukset tuotiin julki perustavassa kokouksessa. Uusi puolue kritisoi voimakkaasti SDP:n toimintatapoja, joiden katsottiin johtaneen vallankumouksen tappioon Suomessa ja otti vaikutteensa [[Bolševikit|bolševikeilta]], joiden taktiikka oli menestynyt Venäjällä. SKP väheksyi [[parlamentarismi]]a ja korosti radikaalia vallankumouksellista toimintaa. Perustajat hyväksyivät [[Jukka Rahja]]n esittämät teesit, joissa vaadittiin 1. valmistautumista uuteen aseelliseen vallankumoukseen, 2. työväenliikkeessä esiintyneiden virheellisten näkemysten jyrkkää tuomitsemista, 3. rautaista [[Proletariaatin diktatuuri|työväen diktatuuria]], 4. kaiken maan ja kapitalistisen omaisuuden [[Sosialisointi|pakkoluovuttamista]] työväelle sekä 5. kansainvälisen vallankumouksen edistämistä ja tukea neuvostovallalle Venäjällä.<ref>Saarela 1996, s. 39-49.</ref> Vuosien 1917–1918 kokemukset olivat keskiössä periaatteita muotoiltaessa, mutta [[Tauno Saarela]]n mukaan kyse oli osin myös paluusta SDP:ssä vuosina [[Vuoden 1905 suurlakko|1905–1906 noudatettuihin]] menettelytapoihin.<ref>Saarela 1996, s. 50-51.</ref>
 
==Organisaatio==
|}
Puolueen päätöksenteko perustui [[demokraattinen sentralismi|demokraattisen sentralismin]] periaatteeseen, jossa keskeistä oli puolue-elinten valinta vaaleilla, ylempien elinten selostusvelvollisuus ja ehdoton alistuminen enemmistöpäätöksille. SKP:n korkein päättävä elin oli – vuodesta 1945 lähtien säännöllisesti kolmen vuoden välein koolle kutsuttu – edustajakokous, johon SKP:n perusosastot lähettivät valtuuttamansa henkilöt. Edustajakokous valitsi puoluetta johtamaan keskuskomitean (vuosina 1945–1951 puolueneuvosto), joka puolestaan valitsi keskuudestaan tärkeän, johdon ydinryhmästä koostuneen, poliittisen toimikunnan (vuosina 1944–1948 puoluetoimikunta, ''[[politbyroo]]''). Keskuskomitea suoritti myös muiden puolueen johtoelinten henkilövalinnat.
 
Perustavassa kokouksessa muodostettiin viisihenkinen keskuskomitea johtamaan puolueen toimintaa. Syyskuusta 1918 alkaen keskuskomitea jaettiin toimialoittain jaostoihin, joista ensimmäiseksi perustettiin [[SKP:n sotilasjärjestö|sotilasjärjestö]] sekä agitaatio- ja tiedotusjaostot. Keskuskomitealla oli oikeus täydentää itseään ja jäsenmäärä nousi pian.<ref>Saarela 1996, s. 47.</ref>
 
Vuonna 1946 muodostettiin sihteeristö, jonka tehtävänä oli valmistella poliittiset kysymykset päättäviä elimiä varten. Päätösvaltaa keskitettiin siten pienelle ydinryhmällä, jonka muodostivat [[Ville Pessi]], [[Aili Mäkinen]], [[Martti Malmberg]], [[Hertta Kuusinen]], [[Inkeri Lehtinen]] ja sihteeristön kokouksiin myös osallistunut [[Aimo Aaltonen]].<ref>{{Kirjaviite | Nimeke = Pohjoismaa vai kansandemokratia? Sosiaalidemokraatit, kommunistit ja Suomen kansainvälinen asema 1944-51 | Julkaisija = Suomalaisen Kirjallisuuden Seura | Vuosi = 2004 | Tekijä = Mikko Majander | Sivut = 280-281 | Isbn = 951-746-654-4 }}</ref>
 
Julkisen SKP:n perusosastot, joita puolueellallä oli yli tuhat perusjärjestöä, jotka koostuivat työ- ja asuinpaikkaosastoista. Piirijärjestöillä oli tärkeä asema johdon ohjeiden viemisessä jäsenille. Lisäksi oli esimerkiksi kaupunki-, alue-ja jaaluejärjestöjä sekä tuotantoalakomiteoita.
Ollessaan kiellettynä ennen vuotta 1944 SKP toimi Suomessa salaisen soluorganisaation muodossa. Jäseniä puolueessa oli parhaimmillaankin vain pari tuhatta, mutta toimintaa oli joka puolella maata. Työtä Suomessa johti vuodesta 1921 ''Suomen byroo''. Varsinainen poliittinen johto oli kuitenkin Moskovassa toimineella poliittisella toimikunnalla. Järjestely aiheutti monia ongelmia, ja vuonna 1930 siirrettiin poliittinen toimikunta Suomeen. Samalla Suomen byroo lakkautettiin ja neuvostoliittolaisista muodostettiin ''Ulkomaan byroo'', joka asemansa muutoksesta huolimatta säilytti johtavan roolin.<ref>Paastela, s. 221, 268.</ref> Ulkomaan byroon toiminta lamaantui Stalinin terrorin myötä syyskuussa 1937.<ref>Rentola 2002, s. 67.</ref>
 
Julkisen SKP:n perusosastot, joita puolueella oli yli tuhat, koostuivat työ- ja asuinpaikkaosastoista. Piirijärjestöillä oli tärkeä asema johdon ohjeiden viemisessä jäsenille. Lisäksi oli esimerkiksi kaupunki-, alue- ja tuotantoalakomiteoita.
 
Ilmoitettu jäsenmäärä väheni aina puoluekirjojen vaihdon (1964, 1973, 1983) jälkeen huomattavasti lähtien sen jälkeen uudestaan nousuun. Esimerkiksi vuonna 1983 yli 15 000 nimeä putosi listoilta.
 
[[Suojelupoliisi]] tarkkaili kommunisteja intensiivisesti. 1950- ja 1960-luvuilla Supo kortistoi noin 30 000 SKP:n jäsenen tiedot. Viittä tuhatta kommunistia epäiltiin tarkemmin erilaisista salaisista toimista.<ref>[http://www.hs.fi/paivanlehti/arkisto/Suojelupoliisin+uusi+historia+my%C3%B6nt%C3%A4%C3%A4/aaHS990410SI1YO04vbr?src=haku&ref=arkisto%2F Suojelupoliisin uusi historia myöntää]. Helsingin Sanomat 10.4.1999 (arkisto)</ref>
 
===Maanalainen organisaatio===
Ollessaan kiellettynä ennen vuotta 1944 SKP toimi Suomessa salaisen soluorganisaation muodossa. Jäseniä puolueessa oli parhaimmillaankin vain pari tuhatta, mutta toimintaa oli joka puolella maata. Työtä Suomessa johti vuodesta 1921 ''Suomen byroo''. Varsinainen poliittinen johto oli kuitenkin Moskovassa toimineella poliittisella toimikunnalla. Järjestely aiheutti monia ongelmia, ja vuonna 1930 siirrettiin poliittinen toimikunta Suomeen. Samalla Suomen byroo lakkautettiin ja neuvostoliittolaisista muodostettiin ''Ulkomaan byroo'', joka asemansa muutoksesta huolimatta säilytti johtavan roolin.<ref>Paastela, s. 221, 268.</ref> Ulkomaan byroon toiminta lamaantui Stalinin terrorin myötä syyskuussa 1937.<ref>Rentola 2002, s. 67.</ref>
 
===Nuorisotoiminta===
1960-luvun lopulla syntynyt puolueoppositio vastusti Kansan Uutisten poliittista linjaa, ja se vaati SKP:lle itsenäistä äänenkannattajaa. [[Taisto Sinisalo]]n mukaan SKP oli maailman ainoa kommunistinen puolue, jolta puuttui oma äänenkannattaja.<ref>Taisto Sinisalo: Puolueen joukkopohjan laajentamisen ja yhtenäisyyden lujittamisen tehtävät. teoksessa ''SKP:n 17. edustajakokous'' (SKP 1975), s. 47–48.</ref> Opposition äänenkannattaja oli [[Tiedonantaja]]. Syyskuussa 1983 SKP teki periaatepäätöksen uudesta [[Yhteistyö (SKP:n äänenkannattaja)|Yhteistyö]]-lehdestä, johon sulautettiin Päivän Posti sekä Kommunisti ja, johon myös Tiedonantajan toivottiin yhdistyvän.<ref>SKP:n keskuskomitean päätös lehdistön kehittämisestä (Kommunisti 10/1983)</ref> Yhteistyötä julkaistiin alkuvuonna 1984 parisenkymmentä numeroa, mutta se lakkautettiin 20. edustajakokouksen jälkeen.
 
SKP:n arkisto perustettiin toukokuussa 1945. Toimintaa ohjasi arkistoimikunta ja vuodesta 1952 alkaen valistusjaosto. [[Kansan Arkisto]] muodostettiin vuonna 1957 SKP:n Arkiston pohjalta.<ref>Anna-Maija Nirhamo: Kansan Arkiston vuosikymmenet. teoksessa {{Kirjaviite | Tekijä = Marita Jalkanen (toim.) | Nimeke = Elämää arkistossa. Kansan Arkisto 60 vuotta | Sivut = 7-16 | Vuosi = 2005 | Julkaisija = Yhteiskunnallinen Arkistosäätiö }}</ref>
SKP:n ja sen jäsenjärjestöjen arkistojen tallennuspaikka on [[Kansan Arkisto]], joka muodostettiin vuonna 1957 SKP:n Arkiston pohjalta.
 
==Ammattiyhdistysliike==
Uudistuneen SAK:n ja sen liittojen valinnoissa noudatettiin suhteellisuusperiaatetta ja kansandemokraattisten toimitsijoiden määrä alkoi kasvaa. Samalla sai alkunsa avoin ryhmätoiminta ja lähes kaikkiin liittoihin muodostettiin kansandemokraattiset ryhmät. SKP:n Arvo Hautala valittiin SAK:n toiseksi puheenjohtajaksi.<ref>{{Kirjaviite | Nimeke = Sopimusyhteiskunnan synty II. Suomen Ammattiyhdistysten Keskusliitto 1956–1969 | Julkaisija = Otava | Vuosi = 2007 | Tekijä = Tapio Bergholm | Sivut = 369-370 | Isbn = 978-951-1-21744-2 }}</ref> 1970-luvun alussa kommunistit ja kansandemokraatit johtivat kuutta [[Suomen Ammattiliittojen Keskusjärjestö SAK|uuden SAK:n]] jäsenliitoista. Vasemmiston käsissä olivat [[Rakennusliitto|Suomen Rakennustyöläisten Liitto]], [[Puuliitto]], [[Suomen Elintarviketyöläisten Liitto]], [[Kumi- ja Nahkatyöväen Liitto]], [[Kiinteistötyöntekijäin Liitto]] ja [[Yleinen lehtimiesliitto]], joihin kuului yhteensä noin 160 000 jäsentä.<ref>Kertomus Suomen kommunistisen puolueen toiminnasta 15. ja 16. edustajakokouksen välisenä aikana (SKP 1972), s. 28–29.</ref> 1970-luvun puolivälissä kansandemokraattien kannatus koko SAK:ssa oli noin 35–40 prosenttia. Ay-liikkeen palveluksessa työskenteli tuolloin noin 200 kommunistia.<ref>Suomen kommunistisen puolueen toiminnasta 16. ja 17. edustajakokouksen väliseltä ajalta (SKP 1975), s. 25–26.</ref> SAK:n II puheenjohtajana toimivat SKP:n [[Arvo Hautala]] (1969–1976), [[Olavi Hänninen]] (1976–1987) ja [[Aarno Aitamurto]] (1987–1991).
 
SKP kannusti ajoittainjäseniään erityisesti työpaikkoihintyöpaikoilla perustuvaantapahtuvaan organisoitumiseen. Tätä näkemystä alettiin painottaa Kominternissä 1920-luvun puolivälistä alkaen ja SKP pyrki muodostamaan työpaikkasoluja, mutta niiden merkitys jäi varsin vähäiseksi.<ref>Saarela 2002, s. 25.</ref> 1970-luvun lopussa puolueella oli yli 200 työpaikkaosastoa. Myös SKDL:llä oli työpaikkayhdistyksiä; varsinkin aloilla, joiden työläisiin kommunisteilla oli vähemmän vaikutusta<ref>Suomen kommunistisen puolueen toiminnasta 17. ja 18. edustajakokouksen väliseltä ajalta (SKP 1978), s. 39.</ref>.
 
== Lähteet ==
* Kimmo Rentola: Komintern ja Suomi 1934-1944, teoksessa Lebedeva, Rentola & Saarela 2002
* Tauno Saarela: Kommunistinen internationaali ja suomalainen kommunismi 1919-1935, teoksessa Lebedeva, Rentola & Saarela 2002
* {{Kirjaviite |Tekijä = Tauno Saarela | Nimeke = Suomalaisen kommunismin synty 1918–1923 | Vuosi = 1996 | Julkaisija = Kansan Sivistystyön Liitto | Isbn = 951-9455-55-8 }}
 
===Viitteet===
9 613

muokkausta