Wikipedia

Ero sivun ”Grand Canyon” versioiden välillä

Selaa historiaa interaktiivisesti
[katsottu versio][katsottu versio]
← Vanhempi muutosUudempi muutos →
Poistettu sisältö Lisätty sisältö
VisuaalinenWikiteksti
Colorado-joki on Coloradojoki
Rivi 1:
{{Viitteetön}}
[[Tiedosto:Grandcanyon view2 resized.jpg|thumb|350px|Grand Canyon]]
'''Grand Canyon''' ("Suuri kanjoni") on [[Colorado (joki)|Colorado-joenColoradojoen]] uurtama värikäs, jyrkkäreunainen [[kanjoni]] Luoteis-[[Arizona]]ssa [[Yhdysvallat|Yhdysvalloissa]]. Sitä ympäröi Yhdysvaltain ensimmäisiin kansallispuistoihin lukeutuva [[Grand Canyonin kansallispuisto]].
 
Grand Canyon luokitellaan usein maailman seitsemän luonnonihmeen joukkoon. Kanjoni on noin 446 kilometriä pitkä, ja sen leveys vaihtelee kuudesta 29 kilometriin. Syvyys on enimmillään lähes kaksi kilometriä. Kanjonin seinät ovat valtava, miljoonia vuosia kestäneiden geologisten prosessien näyttely.
 
Kanjonin aluetta asuttivat Amerikan alkuperäiskansat jo kauan ennen kuin ensimmäinen eurooppalainen, [[García López de Cárdenas]] ehätti paikalle vuonna [[1540]]. Intiaanit rakensivat asumuksiaan kanjonin seiniin. Nykyään kanjoni on suosittu vaelluskohde, jossa liikutaan jalan, ratsain tai vesitse Colorado-jokeaColoradojokea pitkin. Grand Canyonissa käy miljoonia matkailijoita vuodessa.
 
==Maantiede==
Rivi 12:
Grand Canyon sijaitsee luoteisessa Arizonassa [[Williams (Arizona)|Williams]]in ja [[Flagstaff]]in pohjoispuolella ja noin 365 km pohjoiseen osavaltion pääkaupungista [[Phoenix]]ista. Kanjonin katsotaan yleensä alkavan Lee's Ferry -nimisestä kohdasta idässä ja päättyvän Lake Meadiin lännessä.
 
Mannerlaattojen liikkeet ja maankohoaminen synnyttivät laajat Coloradon tasangot (Colorado Plateaus), jonka [[sedimentti]]in Colorado-jokiColoradojoki sivujokineen on aikojen saatossa kuluttanut tämän valtavan luonnonmuodostuman. Kohoaminen lisäsi myös sademääriä, mutta alue on edelleen karua ja kuivaa. Kanjonin noin 450 kilometristä 350 kuuluu kansallispuiston alueelle. Puiston pinta-ala on yhteensä 4 925 km².
Kanjoni jaetaan kahteen osaan: eteläreunaan (South Rim) ja pohjoisreunaan (North Rim). Epätasainen maankohoaminen on aiheuttanut sen, että kanjonin pohjoisreuna on huomattavasti (noin 300 metriä) eteläistä korkeammalla. Tämän vuoksi myös Coloradojoki virtaa lähempänä kanjonin eteläosaa. Pohjoisreunan lämpötilat ovat korkeuden vuoksi alhaisempia, ja kovakin lumentulo talvisin on yleistä.
 
Rivi 33:
Seuraavat eurooppalaiset saapuivat kanjonille yli kaksisataa vuotta myöhemmin. Tällöin kaksi espanjalaista pappia, Francisco Atanasio Dominguez ja Silvestre Velez de Escalante tutkivat eteläistä [[Utah]]ia joukko sotilaita mukanaan. Ryhmä kulki kanjonin pohjoisreunalla yrittäessään etsiä reittiä [[New Mexico]]n [[Santa Fe (New Mexico)|Santa Festä]] [[Kalifornia]]n [[Monterey (Kalifornia)|Montereyhin]] vuonna 1776.
 
Yhdysvaltalaiset sotilaat alkoivat tutkia alueen luonnonvaroja 1800-luvun puolivälissä. Luutnantti [[Joseph Ives]] johti retkikuntaa, jonka tarkoituksena oli kartoittaa luonnonvaroja ja löytää rautatie- tai vesiväylä Yhdysvaltain länsirannikolle. Ryhmä kulki Colorado-jokeaColoradojokea pitkin ''Explorer''-nimisellä höyryaluksella. Törmättyään kallioon retkikunnan oli hylättävä aluksensa ja jatkettava matkaa jalan. Ives luokitteli alueen "täysin arvottomaksi" ja arveli, että hänen matkansa olisi valkoisten viimeinen retki "tälle tuottamattomalle alueelle". Joukon geologi [[John Strong Newberry]] oli kuitenkin eri mieltä, ja hän suositteli majuri [[John Wesley Powell]]ille veneretkikunnan lähettämistä kanjoniin Coloradojokea pitkin. Powell toteuttikin sarjan tutkimusretkiä, ensimmäisen vuonna 1869. Puuveneillä kanjonin tuntemattomissa koskissa liikkuminen ei ollut helppoa, mutta ainoat kuolonuhrit olivat ne kolme miestä, jotka matkan vaikeuksiin kyllästyneinä erosivat retkikunnasta ja joutuivat intiaanien käsiin. Näillä matkoilla Powell joukkoineen luetteloi systemaattisesti alueen kivilajeja, kasveja, eläimiä ja arkeologisia paikkoja, otti valokuvia ja laati piirustuksia. Tämä aloitti kanjonin geologiset tutkimukset.
 
Ensimmäiset uudisasukkaat asettuivat alueelle 1880-luvulla. He toivoivat saavansa elantonsa kanjonista löydetyistä asbesti-, kupari-, lyijy- ja sinkkiesiintymistä, mutta huomasivat pian että turismi oli kaivostoimintaa kannattavampi elinkeino. Vuosisadan vaihteeseen mennessä kanjoni oli tunnettu matkailukohde. Alueen suurimpaan kaupunkiin [[Flagstaff]]iin saatiin rautatie vuonna 1882, ja se alkoi tuoda matkailijoita alueelle. Vuonna 1901 avattiin kanjonin etelälaidalle rautatie, [[Grand Canyon Railway]], ja ensimmäiset hotellit rakennettiin. Grand Canyon Railwayn toiminta lakkasi vuonna 1968 matkustajien puutteeseen, kun se ei kyennyt kilpailemaan autojen kanssa. Se jatkoi liikennöintiä kuitenkin vuonna 1989. Grand Canyon National Park perustettiin vuonna 1919.
Rivi 42:
[[Tiedosto:Viaje al Gran Cañón 008.jpg|thumb|300px|Turistijoukko kanjonin äyräällä]]
 
Nykyään Grand Canyonin kansallispuistossa käy 4-5 miljoonaa vierailijaa vuodessa. Turisteja houkuttelevat vaellusreitit, joita pitkin kanjonin pohjalle voi laskeutua joko muulin selässä tai jalkaisin. Tavallisin tapa vierailla kanjonilla on kuitenkin tyytyä ihailemaan maisemia sen etelälaidalla. Kanjonia voi tutkia myös vesitse Colorado-jokeaColoradojokea pitkin tai ilmasta käsin helikopterimatkoilla. Ylilentoja rajoitettiin vuonna [[1956]] vakavan yhteentörmäyksen jälkeen, jossa kaikki matkustajat kuolivat.
 
Vaellus kanjonissa on erittäin suosittua. Laskeutuminen kanjonin pohjalle vie aikaa, eikä edestakaista käyntiä pohjalla suositella päivävaellukseksi. Lämpötilat ovat pohjalla huomattavasti reunaa korkeampia: kuumuuteen ja veden puutteeseen uupuvat vaeltajat työllistävät etsintä- ja pelastuspartioita, joita tarvitaan satoja vuodessa. Jopa reunaa pitkin vaellettaessa on noudatettava varovaisuutta myös viitoitetuilla vaellusreiteillä.
 
Venematkoja Colorado-jokeaColoradojokea pitkin järjestetään noin 15 hengen lautoilla. Matka kanjonin päästä päähän kestää noin kuusi päivää, mikäli veneissä on moottorit. Pelkillä airoilla ohjattavilla veneillä matka vie yli kaksi viikkoa, mutta on huomattavasti ympäristöystävällisempi ja mukavampi tapa matkustaa. Kanjonin lukuisista koskista monet ovat hyvin voimakkaita, kivikkoisia ja vaarallisiakin.
 
== Lähteet ==
Noudettu kohteesta ”https://fi.wikipedia.org/wiki/Grand_Canyon”