Ero sivun ”Siirtokuntien kongressi” versioiden välillä

==Taustat==

===Brittien ja amerikkalaisten väliset ongelmat ===

Amerikan siirtokuntien brittivastaisuus alkoi vuonna 1763, jolloin [[Yrjö III]] antoi [[Kuninkaallinen julistus (1763)|kuninkaallisen julistuksensa]], jossa määriteltiin tarkoin siirtokuntien länsiraja. [[Appalakit|Appalakkien]] länsipuolelle muuttaneiden uudisasukkaiden oli palattava takaisin ja jätettävä läntiset maa-alueet [[Pohjois-Amerikan intiaanit|intiaaneille]].<ref name="Wald 1985. 109">Waldman 1985, s. 109.</ref> [[Ohio (joki)|Ohiojoen]] laakson jättäminen sen alkuperäisille asukkaille herätti katkeruutta siirtolaisissa ja lisäsi erimielisyyksiä siirtokuntien ja Englannin hallituksen välillä. Siirtolaiset vaativat lisää oikeuksia päättää omista asioistaan, ja englantilaiset pelkäsivät siirtokuntien itsenäistyvän liikaa.<ref name="Hen 1986. 56">Henriksson 1986, s. 56.</ref>

 

Konfederaation kongressin tehtäviin kuului muun muassa rauhansopimuksen allekirjoittaminen siirtomaiden puolesta. Sillä ei kuitenkaan ollut verotusvaltaa, eikä yksikään siirtokunnista ollut halukas parantamaan liittokunnan yhteisiä raha-asioita. Siirtokuntien armeijan ylläpito osoittautui entistä vaikeammaksi, ja osa upseereista oli valmis kapinaan kongressia ja Washingtonia vastaan.<ref name="Kivekäs 1916. 113 - 115">Kivekäs 1916, s. 113–115.</ref>

 

 

Vuonna 1784 alkanut yleinen talouslama ja Ohiolaakson lisääntyneet intiaanisodat huononsivat sodanjälkeistä tilannetta.<ref name="Helo 2014. 47">Helo 2014, s. 47.</ref> Kongressi ei kyennyt järjestämään asioita ja monet rauhansopimuksen määräykset jäivät täyttämättä. Uuden Englannin osavaltioiden päätökset maksaa vallankumouksen aikaiset velkansa kolmen vuoden sisällä johti tuntuvaan verotuksen kohottamiseen. Seuraus oli, että ulkomaiset lainanantajat Ranska, Hollanti ja Espanja eivät saaneet takaisin velkojaan.<ref name="Kivekäs 1916. 126">Kivekäs 1916, s. 126.</ref> Vuonna 1786 Massachusettsin pienviljelijöiden aloittama [[Shaysin kapina]] (1786–1787) verotusta vastaan levisi naapurivaltioihin ja korosti kongressin saamattomuutta.<ref name="Kivekäs 1916. 129"/> Tämä pientilallisten vallankaappaus oli lähellä onnistua, sillä kapinalliset estivät oikeusistuimia määräämästä pientiloja pakkohuutokauppaan ja yrittivät kumota verolait.<ref name="Helo 2014. 60">Helo 2014, s. 60.</ref>