Ero sivun ”Suomen Kommunistinen Puolue” versioiden välillä
| [katsottu versio] | [katsottu versio] |
Poistettu sisältö Lisätty sisältö
ay-liikkeestä 40- ja 50-luvuilla, sihteeristöstä |
komintern-suhteesta tarkemmin |
||
Rivi 1:
{{Tämä artikkeli| käsittelee historiallista Suomen kommunistista puoluetta. Nykyisin toimivasta SKP:sta on [[Suomen Kommunistinen Puolue (1996)|erillinen artikkeli]].}}{{Puolue
| Nimi = Suomen Kommunistinen Puolue
| Muu_nimi = <small>1918–1920 Suomalainen Kommunistinen Puolue<br/>ruotsiksi Finlands Kommunistiska Parti</small>
| Logo = [[Kuva:Suomen kommunistisen puolueen logo.svg|100px]]
| Perustettu = 1918<br>1944 (laillistaminen)
Rivi 270 ⟶ 271:
*SKP:n 22. edustajakokous (1990)
{{multicol-end}}
==Kansainväliset yhteydet==
SKP oli yksi kahdeksasta puolueesta, jotka tammikuussa 1919 allekirjoittivat kutsun [[Kommunistinen Internationaali|Kommunistisen internationaalin]] perustavaan kokoukseen. Suomalaiset olivat aktiivisesti mukana järjestön perustamisessa ja toiminnassa.<ref>Saarela 2002, s. 12, 24.</ref> Suomalaisia toimi runsaasti Kominternin hallinnossa ja muissa tehtävissä. Keskeisimpään asemaan nousi [[Otto Wille Kuusinen]], joka työskenteli keskuselimissä kuten toimeenpanevan komitean (IKKI) sihteeristössä vuosina 1921–1939. [[Yrjö Sirola]] ja [[Kullervo Manner]] olivat 1920-luvulla IKKI:n jäseniä ja Sirola myös kontrollikomissiossa. [[Mauno Heimo]] osallistui päätöksentekoon IKKI:n sihteeristön byroon päällikön ominaisuudessa. Suomalaisia työskenteli muun muassa maasihteeristöissä, naissihteeristössä, tilasto-osastolla, teknisessä sihteeristössä, sotilasosastolla ja Profinterninssa sekä muissa tehtävissä eri puolilla maailmaa.<ref>Saarela 2002, s. 54-58.</ref>
Vuoden 1920 kongressissa hyväksyttyjen liittymisehtojen mukaan Komintern oli keskitetty organisaatio, jonka jäsenpuolueilta edellytettiin keskuksen ohjelman hyväksymistä ja päätösten noudattamista. SKP pyrki seuraamaan Kominternin linjauksia tunnollisesti, mutta ohjeiden soveltaminen Suomen olosuhteisiin tuotti usein ongelmia. Alkuvuosina Komintern puuttui SKP:n toimintaan ennen kaikkea sisäisten kiistojen yhteydessä, kun suomalaiset sitä pyysivät.<ref>Saarela 2002, s. 13, 25, 31, 37.</ref> SKP:n asioita käsiteltiin ajoittain IKKI:ssä ja sihteeristössä. Kominternin kolmannen kauden linjausten myötä internationaali alkoi paimentaa ja valvoa SKP:tä aktiivisemmin. Kominternin organisaatiossa SKP kuului vuodesta 1922 balttilais-balkanilaiseen ryhmään, vuodesta 1924 Skandinavian federaatioon ja 1926–1935 puolalais-balttilaiseen maasihteeristöön. Komintern avusti SKP:tä taloudellisesti suurilla summilla ja SKP:n talous pohjautui lähes täysin tähän apuun. Suuri osa taloudellisesta avusta käytettiin Neuvostoliitossa. Suomeen tulleista varoista suurin osa meni maanalaisten puoluetyöntekijöiden kuluihin.<ref>Saarela 2002, s. 37-47.</ref>
==Tiedonvälitys==
Rivi 282 ⟶ 288:
==Ammattiyhdistysliike==
Sisällissodan jälkeen kommunistit saivat enemmistön uudelleen järjestäytyneessä [[Suomen Ammattijärjestö]]ssä, jonka jäsenmäärä ja vaikutusvalta tosin jäivät varsin vähäisiksi. 1920-luvun SAJ:ta leimasi kommunistien ja sosiaalidemokraattien keskinäinen kamppailu, ja keskusliitto hajosi vuonna 1929 SDP:n kannattajien lähdettyä siitä.
Kommunistien haltuun jäänyt SAJ lakkautettiin 1930 muiden Toisen maailmansodan jälkeen jälkeen kommunistit ja sosialidemokraatit taistelivat vallasta SAK:ssa. Kamppailu oli kiivainta 1940- ja 1950-lukujen vaihteessa, jolloin jakautuminen kahdeksi keskusjärjestöksi oli lähellä. 1950-luvun alussa sosialidemokraatit saivat pysyvän yliotteen keskeisissä liitoissa ja koko keskusjärjestössä. SKP:n toimintaa johdettiin ay-jaostosta käsin. Yksittäisten liittojen työtaistelujen ohella kommunistit käynnistivät laajempia lakkoliikkeitä, joihin osallistuivat useat puolueen hallitsemat liitot. [[Tapio Bergholm]]in mukaan SKP:n heikosti toiminut ja poukkoilevia päätöksiä tehnyt ay-organisaatio ei kuitenkaan pystynyt ohjailemaan työmarkkinatapahtumia kuin poikkeustapauksissa. Kommunistit olivat enemmistönä [[Suomen Elintarviketyöläisten Liitto|Elintarviketyöläisten]], [[Suomen Kuljetustyöntekijäin Liitto (1925)|Kuljetustyöntekijäin]], [[Suomen Kutomatyöväen Liitto|Kutomateollisuustyöväen]], [[Suomen Metsä- ja Uittotyöväen Liitto|Metsä- ja uittotyöväen]], [[Suomen Muurarien Liitto|Muurarien]], [[Kumi- ja nahkatyöväen liitto|Nahka-, jalkine- ja kumityöväen]], [[Suomen Puutyöväen Liitto|Puutyöväen]], [[Rakennusliitto|Rakennustyöläisten]] ja [[Suomen Sukeltajain Liitto|Sukeltajain]] liitoissa. [[Paperiliitto|Paperiteollisuudentyöntekijäin Liitto]] siirtyi kommunisteilta sosialidemokraateille keväällä 1949.<ref>{{Kirjaviite | Nimeke = Sopimusyhteiskunnan synty I. Suomen Ammattiyhdistysten Keskusliitto 1944–1956 | Julkaisija = Otava | Vuosi = 2005 | Tekijä = Tapio Bergholm | Sivut = 228-234 | Isbn = 951-1-20418-1 }}</ref>
Rivi 297 ⟶ 305:
== Lähteet ==
* Jukka Paastela: Finnish Communism under Soviet Totalitarianism, Aleksanteri Institute, 2003, Kikimora publications, Series B, 1455-4828 ; 27 ISBN 952-10-0755-9
* Tauno Saarela: Kommunistinen internationaali ja suomalainen kommunismi 1919-1935, teoksessa {{Kirjaviite | Nimeke = "Kallis toveri Stalin!" Komintern ja Suomi | Julkaisija = Edita | Vuosi = 2002 | Tekijä = Natalia Lebedeva, Kimmo Rentola & Tauno Saarela (toim.) | Isbn = 951-37-3568-0 }}
===Viitteet===
| |||