Ero sivun ”Adolf Hitlerin kuolema” versioiden välillä

Adolf Hitler siirtyi [[Führerbunker]]iin [[Berliini]]ssä 16. tammikuuta 1945, ja sieltä käsin hän seurasi [[natsi-Saksa]]n loppua [[liittoutuneet|liittoutuneiden]] lähestyessä sekä idästä että lännestä. Huhtikuun loppupuolella [[puna-armeija]]n joukot olivat jo Berliinissä ja Hitler alkoi tehdä valmisteluja itsemurhaansa varten. Neljältä aamuyöllä 29. huhtikuuta hän viimeisteli [[Adolf Hitlerin poliittinen testamentti|testamenttinsa]]. Pian keskiyön jälkeen 30. huhtikuuta Hitler meni naimisiin [[Eva Braun]]in kanssa lyhyessä seremoniassa bunkkerin karttahuoneessa. Sen jälkeen hän saneli henkilökohtaisen ja poliittisen testamenttinsa sihteerilleen [[Traudl Junge]]lle, minkä jälkeen hän meni lepäämään noin kello neljä aamuyöllä.<ref>http://www.mi5.gov.uk/print/Page242.html</ref>

Iltapäivällä Hitler piti lyhyen kokouksen [[Martin Bormann]]in kanssa, minkäja jälkeennautti hän nauttisitten lounasta (sen sanotaan olleen ”spagettia ja kevyttä tomaattikastiketta”). Tämän jälkeen Hitler ja Braun jättivät henkilökohtaiset hyvästit Führerbunkerin henkilökunnalle ja muille paikalla olleille mukaan lukien [[Joseph Goebbels|Goebbelsin]] perhe, Bormann, sihteerit ja useat [[upseeri]]t. Sen jälkeen he siirtyivät Hitlerin työhuoneeseen.

Jonkin ajan kuluttua Hitlerin palvelija [[Heinz Linge]], vierellään Bormann, avasi työhuoneen oven. Linge kertoi myöhemmin haistaneensa välittömästi karvasmantelin tuoksun, mikä oli merkki [[vetysyanidi]]sta. Hitlerit istuivat molemmat sohvalla, Eva vasemmalla, Adolf oikealla. Evan ruumis oli lyyhistyneenä poispäin Adolfista. Hitlerin huomattiin ampuneen itseään 7,65-millisellä [[Walther PPK]] -[[pistooli]]lla, joka oli tipahtanutpudonnut lattialle hänen jalkojensa viereen. Verta valui haavasta, joka hänellä oli oikeassa ohimossaan. Veri oli tehnyt suuren tahran sohvan vasempaan käsinojaan. Eva ei ollut havaittavasti haavoittunut ja Linge oletti, että hän oli myrkyttänyt itsensä.

[[SMERŠ]]-yksikkö ([[neuvostoliitto]]lainen vastavakoilun yksikkö 79. kivääriarmeijakunnasta), jolle oli annettu tehtäväksi paikallistaa Hitlerin ruumis, löysi nämä osittain palaneet jäännökset puutarhasta. Johtava patologi tohtori Faust Šerovski suoritti [[ruumiinavaus|ruumiinavauksen]]. Käyttäen Hitlerin hammaslääkärin Hugo Blaschken tietoja, Hitler tunnistettiin hammaskarttojen avulla. Kaksi Blaschken pidätetyistä apulaisista (Fritz Echtmann ja Kaethe Hausermann) vahvistivat tietojen luotettavuuden. Ruumiinavauksessa havaittiin syanidijäämiä molemmissa ruumiissa ja viralliseksi kuolinsyyksi vahvistettiin syanidimyrkytys – ampumahaavoja ei mainittu. Neuvostoliitto julkisti havainnot 16. toukokuuta 1945, mutta sekä läntiset että neuvostoviranomaiset kyseenalaistivat ne nopeasti bunkkerista vangittujen väitettyä Hitlerin ampuneen itsensä. [[Georgi Žukov|Marsalkka Žukov]] ilmoitti 9. kesäkuuta 1945, ettei Hitlerin jäännöksiä ole löydetty, ja hän saattaa olla vielä elossa.

Ruumiinavausraportissa oli mainittu osan kallosta olevan poissa. Kallon osanen löydettiin myöhemmin Führerbunkerista, ja siinä havaittiin olevan luodinreikä ja syanidijäämiä. Kallon osanen ja tunnistuksessa käytetty alaleuka lähetettiin [[Moskova]]an arkistoitavaksi.<ref>http://news.bbc.co.uk/1/hi/world/europe/725537.stm</ref>

Lisää kysymyksiä Hitlerin kohtalosta herätti Moskovassa säilytetylle Hitlerin pääkallon osaselle Connecticutin yliopistolla vuonna 2009 tehty [[DNA]]-testi. Testissä ja asiantuntija-arvioissa selvisi, että [[Venäjän sosialistinen federatiivinen neuvostotasavalta|venäläisten]] vuonna 1946 Führerbunkerin ulkopuolelta löytämä kallon osanen kuuluu alle 40-vuotiaalle naiselle, eikä näin voisi mitenkään olla Hitlerin pääkallo kuten tähän asti oli oletettu.<ref>[http://www.guardian.co.uk/world/2009/sep/27/adolf-hitler-suicide-skull-fragment guardian.co.uk - Tests on skull fragment cast doubt on Adolf Hitler suicide story] Viitattu 8.10.2010</ref>

Vuonna 2011 julkisuuteen nousi väitteitä siitä, että Hitler olisikin paennut [[Argentiina]]an ja kuollut vasta 17 vuotta myöhemmin, vuonna 1962 73-vuotiaana vuonna 1962.<ref>{{Verkkoviite | Osoite = http://www.iltalehti.fi/ulkomaat/2011101814590842_ul.shtml | Nimeke = Kohukirja väittää: Hitler pakenikin Argentiinaan| Tekijä = Leena Maria Aula | Julkaisu = Iltalehti.fi | Ajankohta = 18.10.2011 | Viitattu = 20.10.2011 }}</ref> Sotahistorioitsija Simon Dunstan ja toimittaja Gerrard Williams esittivät 2012 suomennetussa teoksessaan ''Hitlerin Pakopako'', että Hitler pääsi pakenemaan Berliinistä Etelä-Amerikkaan ja eli sodan jälkeen [[Patagonia]]ssa.<ref>http://www.docendo.fi/tuote/978-952-492-658-4</ref>