Ero sivun ”Suomen lasiteollisuuden historia” versioiden välillä

p
(Korjasin linkin)
Ikkunalasia tarvittiin tuolloin lähinnä Ruotsissa, jonne lähes koko tuotanto vietiin. Ikkunalasin käytön omaksuminen Suomen talonpoikaisrakennuksiin oli alkuun hidasta, sillä lasi oli ainoa rahalla ostettava rakennusmateriaali: kaiken muun talon tekoon tarvittavan rakentaja sai luonnosta ja jalosti itse. Vähitellen lasi-ikkunasta kuitenkin tuli muotiuutuus, jonka kaupungista rakentamisen mallia hakeva talonpoika omaksui siinä missä ulkolaudoituksen, punamaalin tai savupiipun. Ikkunat olivat alkuun pieniruutuisia, mutta koko kasvoi sitä myöten, kun omaksuttiin vaikutteita isoja ikkunoita suosivasta [[Kustavilaisuus|kustavilaisesta]] rakennustyylistä. Pohjoinen ilmastomme synnytti pian uuden käytännön tarpeista lähtevän idean: tuplaikkunat eli erilliset sisäpuitteet, joiden avulla lämpö pysyy sisällä paremmin. Ei siis aivan yllättävää, että ikkunalasin puute tuli esiin valtiopäivilläkin.
 
Åvikin lasitehdas sai toimia ilman kilpailua kolme vuosikymmentä, kunnes Suomeen perustettiin neljä uutta lasitehdasta: [[Mariedalin lasitehdas|Mariedal]] [[Sipoo]]seen 1779, [[1779Tuorsniemen lasitehdas|Tuorsniemi]], Tuorsniemi [[Ulvila]]an [[1781]], [[Nybyn lasitehdas|Nyby]] [[Oulu]]un [[1783]] ja vuonna 1793 [[Nuutajärven lasitehdas]] [[Urjala]]an. Edellytyksinä lasitehtaiden toiminnalle olivat vilkastunut rakentaminen ja sen seurauksena edelleen kasvanut ikkunalasin tarve. Paloviinan kotipoltto-oikeus puolestaan lisäsi pullojen tarvetta, puutarhaviljelyn leviäminen edisti säilöntätölkkien menekkiä, ja maidon käsittelyssä lasi oli uusi, hygieeninen astiamateriaali.
 
Nuutajärven jälkeen Suomeen on perustettu [[Luettelo Suomen lasitehtaista|useitakin lasitehtaita]], jotka ovat toimineet eri pituisia ajanjaksoja. Nuutajärven lasitehdas lopetti toimintansa vuonna 2014.
20 431

muokkausta