Ero sivun ”Susi kulttuurissa” versioiden välillä
[katsottu versio] | [katsottu versio] |
Poistettu sisältö Lisätty sisältö
p Botti korjasi linkin. |
Ei muokkausyhteenvetoa |
||
Rivi 22:
[[Tiedosto:Einbeere,_Paris_quadrifolia_auch_Vierblättrige_Einbeere_2.JPG|thumb|right|200px|Sudenmarja]]
[[Tiedosto:Lycogala epidendrum, 02.jpg|thumb|right|200px|Sudenmaito]]
[[Synty#raudan synty|Raudan syntysanoissa]] susi luo karhun kanssa raudan. Nämä pedot kulkevat suolla painaen siihen kyntensä, omat aseensa. Jäljistä nousee pintaan rauta, jonka ihmiset saavat käyttöönsä aseitaan varten.
Siinä missä sutta lähinnä vihattiin ja pelättiin, muihin petoihin ja vaarallisina pidettyihin eläimiin suhtauduttiin yleensä kahtalaisesti – niitä myös arvostettiin ja kunnioitettiin. Käärme kuvasi muun muassa salamaa, ukkonsenjumalan oikeutta jakavaa nuolta, ja käärmeitä pidettiin myös elätteinä tuomassa onnea ja suojelemassa. Ahma oli arvokas turkiseläin. Myös [[kotka]] on ollut pakanoille jumalainen olento, kuten [[sakakuusi|sakakuusen]] tarinassa, joka tosin katsoo asiaa kristinuskon näkökulmasta leimaten kotkanhahmoisen pakanajumalan pahuuden edustajaksi. [[Karhu]]a suorastaan palvottiin, ja kaadetun karhun kunniaksi pidettiin [[peijaisia]] vielä pitkälle kristillisenä aikana.
Kielteinen suhtautuminen susiin on jättänyt merkkejä suomen kieleen. Kadonneen tai tuhlatun asian sanotaan menneen ''hukkaan'' (hukka on suden toinen nimitys) tai ”joutuneen suden suuhun”. Kelvoton tai huono tavara on ''susi''. Luvatonta, yleensä avioitumatonta pariskuntaa kutsuttiin susipariksi. Suden on arveltu saalistavan [[suden hetki|suden hetkellä]]. Muita sanontoja, joissa susi esiintyy: ”Ken on illalla iloinen, sen aamulla hukka syö.” ”Kun lähtee sutta pakoon, tulee karhu vastaan.”
|