Ero sivun ”Viron kieli” versioiden välillä

[katsottu versio][katsottu versio]
Poistettu sisältö Lisätty sisältö
Auktoriteettitunnisteet
kh
Rivi 28:
 
== Viron kielen taustasta ja historiasta ==
Virossa on kaksi päämurretta: pohjois- ja eteläviro (jotkut tutkijat pitävät koillista rannikkomurretta, joka monessa suhteessa muistuttaa suomea, kolmantena päämurreryhmänä). Eteläviroa ja (pohjois)viroa on usein pidetty kahtena eri kielenä. Pohjoisen ja etelän välillä on kulkenut vanha syvä heimo- ja kulttuuriraja, vuoteen [[1917]] saakka myös [[Vironmaa]]n ja [[Liivinmaa]]n hallinnollinen raja. On jopa väitetty, että etelä- ja pohjoisviro eroaisivat toisistaan yhtä paljon kuin pohjoisviro ja [[suomen kieli|suomi]]. 1800-luvulle asti viron kieltä kirjoitettiinkin kahdessa muodossa, pohjoisena ”[[Tallinna]]n kielenä” ja eteläisenä ”[[Tartto|Tarton]] kielenä”. Vasta kansallisen heräämisen myötä, kun virolainen kansallinen identiteetti nykyisessä mielessä syntyi, pohjoinen kirjakieli syrjäytti eteläisen.
 
Viron kirjakieli, kuten suomenkin, syntyi [[uskonpuhdistus|uskonpuhdistuksen]] myötä [[1500-luku|1500-luvulla]]. Ensimmäiset painetut kirjat olivat [[baltiansaksalaiset|baltiansaksalaisten]] kirkonmiesten kirjoittamaa hartaus- ja kansanopetuskirjallisuutta. Äidinkielisten virolaisten kirjoittama kauno- ja tietokirjallisuus sekä vironkielinen lehdistö alkoivat kehittyä vasta 1800-luvulla. Tällöin viron kieltä alettiin voimakkaasti kehittää: [[ortografia]] uudistettiin, runsaasti uudissanoja kehitettiin, myös murteiden ja suomen kielen mallin pohjalta. [[Essiivi]]sija elvytettiin suomen essiivin mallin mukaisesti. [[1900-luku|1900-luvun]] alun kielenuudistusliike otti käyttöön myös uudissanoja, jotka oli luotu ”tyhjästä”, pelkästään rakenteellisin ja esteettisin perustein (esimerkiksi ''veenma'' ’vakuuttaa’, ''siiras'' ’vilpitön’, ''relv'' ’ase’).
 
Viron itsenäistymisestä 1918 lähtien viron kieli on ollut täysimittainen, kaikilla elämänalueilla toimiva [[kansalliskieli]]. [[Tarton yliopisto]] vironkielistettiin vuonna 1919. Kielen asema säilyi myös [[Neuvostoliitto|neuvostoajan]] venäläistämispaineista huolimatta.
Rivi 38:
Viron kieleen voimakkaimmin vaikuttanut kieli on [[saksan kieli|saksa]], Baltian hallinto- ja ensisijainen kulttuurikieli jopa 1900-luvun alkuun saakka. Jonkin verran vaikutteita viro on saanut myös [[venäjän kieli|venäjästä]], kansallisen heräämisen ajoista alkaen myös suomen kielestä. Naapurikieli [[latvian kieli|latvia]] on vaikuttanut lähinnä viron eteläisimpiin murteisiin.
 
Viron kirjakielen ohjeistuksena on ''Eesti õigekeelsussõnaraamat ÕS 2006''. Laajin yksikielinen sanakirja on ''[[Eesti kirjakeele seletussõnaraamat]]'' ([[1988]]–[[2007]]1988–2007).
 
== Äännejärjestelmä ==
[[Tiedosto:Eesti tähestik.svg|thumb|300pxpienoiskuva|Viron kielen aakkoset.]]
 
Viron kielen [[vokaali]]järjestelmään kuuluu suomen kielessäkin esiintyvien kahdeksan vokaalin a, e, i, o, u, ü (sama äänne kuin suomen y), ä, ö lisäksi puolisuppea illabiaalinen keskivokaali õ, joka ääntyy /ɤ/ (suunnilleen kuin kieli olisi u- ja huulet e-asennossa). Osa virolaisista ääntää õ:n tilalle ö:n. ([[Saarenmaa]]n murteessa õ-äännettä ei ole, toisaalta [[Hiidenmaa]]n murteessa ei ole ö:tä, vaan se korvataan õ:llä). Vokaalit voivat esiintyä lyhyinä tai pitkinä pääpainollisessa tavussa, ja muodostaa keskenään [[diftongi|diftongeja]], joita virossa esiintyy 28, yhteensä 36 vierassanojen diftongit mukaan lukien. Silmiinpistävä ero suomeen verrattuna on, etteivät painollisen tavun pitkät e, o ja ö ole suomen tavoin diftongioituneet, vaan säilyneet pitkinä (viron ''Soome teetööd'' pro suomen ''Suomen tietyöt'').