Ero sivun ”Suomen asevelvollisuuden historia” versioiden välillä

[katsottu versio][katsottu versio]
Poistettu sisältö Lisätty sisältö
piste pilkuksi; yhden lauseen poisto, en näe relevanttina
MsaynevirtaBOT (keskustelu | muokkaukset)
p -w, typos fixed: yleten → ylentyen using AWB
Rivi 1:
[[File:ConscriptionFinland.jpg|thumb|300px|Todistus asevelvollisen osallistumisesta kertausharjoituksiin vuonna 1897. Todistuksesta ilmenee painettuna hallintokieli ruotsi, koulutuskieli suomi ja Venäjän keisarillinen vaakuna.]]
 
Varsinainen [[asevelvollisuus]] tuli Suomessa käyttöön [[Säätyvaltiopäivät 1877|säätyvaltiopäivien]] vuonna [[1878]] säätämällä lailla. Vuonna 1901 keisari [[Nikolai II]] päätti kaksi vuotta aikaisemmin antamansa [[helmikuun manifesti]]n perusteella liittää Suomen armeijan [[Venäjän keisarikunnan armeija|Venäjän armeijaan]], asiaa koskeva laki hyväksyttiin [[Säätyvaltiopäivät 1900|vuoden 1900 valtiopäivillä]]. Venäläistämispolitiikan vastustajat Suomessa pitivät päätöstä kuitenkin perustuslain vastaisena ja organisoivat kutsuntalakkoja. [[Suomen sisällissota|Suomen sisällissodan]] aikana molemmat osapuolet palauttivat asevelvollisuuden ja Suomi on tämän jälkeen perustanut puolustusratkaisunsa asevelvollisuusarmeijan varaan.
 
==Asevelvollisuuden varhaisvaiheet==
 
Keskiaikaisessa Ruotsin valtakunnassa puolustus perustui kuninkaan oikeuteen määrätä talonpoikia palvelukseen kylille annettavien kiintiöiden mukaan. Pysyvän armeijan muodostivat kuninkaan ja korkeimpien herrojen henkilökohtaiset, korkeintaan muutamaan sataan mieheen nousseet vartioväet. Sodan ajan armeijan pääosan muodostanut huonosti koulutettu ja vain paikalliseen sodankäyntiin tarkoitettu miliisi ei soveltunut Ruotsin 1500-luvun lopulla käynnistämään nopeaan valloituspolitiikkaan. Se korvattiinkin 1600-luvun alussa väenotoilla, joissa kylille asetettiin velvollisuus varustaa tietty määrä miehiä. Ruotsi olikin kolmekymmenvuotisessa sodassa eräs ainoista asevelvollisia joukkoja käyttäneistä maista, mikä helpotti sen sotataloutta tuntuvasti. Suomi varusti sotiin hieman todellista väestöosuuttaan suuremman määrän miehiä, joista hyvin harvat palasivat sodasta.<ref>[http://ethesis.helsinki.fi/julkaisut/hum/histo/vk/huhtamies/sijaisja.pdf Huhtamies, M. (2000) Sijaissotilasjärjestelmä ja väenotot. Taloudellis-sosiaalinen tutkimus sijaissotilaiden käytöstä Ala-Satakunnan väenotoissa vuosina 1631-1648] Väitöskirja. Helsingin yliopisto. s. 5, 149. Viitattu 25.2.2008.ISBN 952-91-2761-8 (nid). ISBN 952-91-2762-6 (pdf). Yliopistopaino Oy. Helsinki</ref><ref>[http://www.pohjanprikaatinkilta.fi/PohPr/perinnejoukot/Pohjalaiset%20lippukunnat.htm Pekka Hiitola] Pohjalaiset lippukunnat ja komppaniat. (1555–1618). 12.12.2007. Pohjan Prikaatin kilta. Viitattu 25.2.2008. </ref>
 
Ruotsin suurvalta-aikana 1600-luvun puolivälissä asevelvollisuus vakinaistettiin [[ruotujakolaitos|ruotuväkilaitokseen]], jossa joukko taloja, eli [[ruotu]] varusti sotaan miehen. Ruotusotamiehelle annettiin [[sotilastorppa|torppa]], jonka tuotosta ja mahdollisista rengintöistä hän sai elantonsa. Ratsuväen varustivat rusthollit, jotka nauttivat tämän johdosta osittaista verovapautta. [[Upseeri]]t asuivat joukkonsa kotiseudulla virkataloissaan (puustelleissaan), joiden tuotto oli heidän palkkansa. Ajan maatalousyhteiskunnassa ruotuväkilaitos oli melko edullinen ja kätevä tapa järjestää sotaväki. Ongelmana oli kuitenkin sotaväen osa-aikaisuus, joka saattoi johtaa puutteelliseen koulutukseen.<ref>[http://www.phrakl.fi/phrakl/mm.nsf/lupgraphics/57119_Muuriankkuri_12_05.pdf/$file/57119_Muuriankkuri_12_05.pdf Rimpiläinen, T. Ruotujakolaitos oli Pohjolan erikoisuus] Muuriankkuri. Joulukuu 2005. ISSN 1459-1480. Viitattu 25.2.2008</ref><ref>[http://www.tampere.fi/kirjasto/tieto/sutu/sutuvinkit.pdf Eloranta, K. (2004) Sukututkimusvinkkejä kirjastoihmisille.] s. 23–25. Tampereen kaupunginkirjasto. Viitattu 25.2.2008.</ref>
 
[[Kustaan sota|Kustaan]] ja [[Suomen sota|Suomen sodissa]] ruotuarmeija taisteli verrattain tehokkaasti, mutta sisäpoliittiset ongelmat rajoittivat armeijan toimintakykyä. Suomen sodassa alivoimaiset suomalaiset joukot, joita ei juuri tuettu Ruotsista, eivät kyenneet estämään Venäjää valtaamasta maata. Venäjän vallattua Suomen ruotuväki hajotettiin. Tsaari lupasi, että suomalaisten ei tarvitse sotia ulkomailla. Ruotujako lakkautettiin vasta nälkävuonna 1867, mutta ruodut toimivat lähinnä köyhäinhoidon yksikköinä venäläisen sotaväen hoitaessa Suomen puolustuksen. [[Krimin sota|Krimin sodan]] aikana ruotuväkeä kuitenkin koottiin muutamia pataljoonia torjumaan mahdollista maihinnousua. [[Suomen kaarti]] (Kaartin pataljoona) kuitenkin säilyi, ja yhteensä suomalaisia sotilaita oli 1870-luvulla n. 700. (Aiemmin Suomen kaartin lisäksi oli ollut myös muita, vähempimerkityksisiä ja lyhytikäisiä värvättyjä pataljoonia.)<ref>[http://www.pohjanprikaatinkilta.fi/PohPr/perinnejoukot/Oulun%20tarkkampujapataljoona.htm Hiitola, P. Suomen Ruotujakoinen 3. Oulun Tarkk'ampujapataljoona]
(23.6.1854–21.4.1868)] Pohjan Prikaatin kilta. 28.8.2008. Viitattu 25.2.2008</ref> Kaartin tärkein sotatoimi oli osallistuminen [[Turkin sota]]an vuosina 1877–1878. Poliittiselta merkitykseltään pataljoona muistutti nyky-Suomen rauhanturvajoukkoja, jotka ovat osoittaneet maan solidaarisuutta "kansainväliselle yhteisölle". Samalla tavoin Kaartin pataljoonan tehtävänä oli ensisijaisesti osoittaa lojaalisuutta yleisvaltakunnallisille intresseille.<ref>[http://www.mil.fi/ruotuvaki/index.dsp?action=read_page&pid=88&aid=1405 Hannula, T. Suomen Kaarti hyökkäsi Balkanille.] Ruotuväki 4/2007. Viitattu 25.2.2008</ref> Suomalaisten yksiköiden lisäksi Suomi piti yllä [[Kadettikoulu]]a Haminassa, ja monet sen käyneet tekivät näyttävän uran Venäjän armeijassa yletenylentyen aina kenraalin arvoon.
 
Uuden ajan ensimmäinen yleisen asevelvollisuuden käyttöön ottanut maa oli vallankumouksellinen Ranska (loi Jourdan; 1798), joka kävi sotaa lähes kaikkia naapureitaan vastaan. Asevelvollisuus mahdollisti suuren massa-armeijan, ja miehistön riveistä nousseiden upseerien johdolla Ranskan armeijat estivät vallankumoushallituksen kaatumisen. Pian aloite siirtyi Ranskalle, jonka armeijat valloittivat suurimman osan Eurooppaa. Myös muut valtiot ottivat vähitellen se asevelvollisuuden käyttöön, koska se oli ainoa keino hankkia vastaavan suuruinen armeija. Lisäksi asevelvollisuus soveltui hyvin ajan romanttiseen kansallisuusaatteeseen: asevelvollinen armeija samastui kansaan, ja mahdollisti valtion ja kansalaisen etujen vahvan samaistamisen.
 
1800-luvulla [[liberaali]]t yleensä vastustivat asevelvollisuutta ihmisoikeuksien vastaisena pakkotyönä. Tätä voimisti se, että Suomi ei voinut itse vaikuttaa siihen, millaisiin sotiin joutuisi. Ruotsinmieliset olivat liberaalien linjoilla ja ylipäänsä Venäjän puolesta sotimista vastaan. Maltillinen [[pasifismi]] sai laajalti kannatusta, joskin 1800-luvun lopun sodat alkoivat hävittää uskoa tulevaan rauhanaikaan.
 
[[Vanhasuomalaiset]] olivat asevelvollisuuden kannalla, esimerkiksi [[J. V. Snellman]] korosti sen merkitystä kasvatuksellisesti ja kansalaispiirien yhdistäjänä; hänestä aseeton kansa oli moraalisesti kelvoton. [[fennomania|Fennomaani]]t näkivät juuri asevelvollisuuden luoneen [[Preussi]]n mahdin, ja heistä se voisi myös auttaa Suomen itsenäistymisessä. Antiikin esimerkit vaikuttivat voimakkaasti mielialoihin ja monet samaistivat mielellään Suomen ja antiikin Ateenan. Asevelvollisuudesta käytiin kiivasta keskustelua ainakin 1860-luvusta itsenäisyyden aikaan asti. Liberaalit ruotsinmieliset myös pohtivat, voisiko Suomi pysyä puolueettomana mahdollisesti tulevassa länsimaiden ja Venäjän sodassa tai voisiko Ruotsi ottaa siinä Suomen takaisin. Suomenmieliset pitivät tätä pohdintaa maan etujen vastaisena, vastuuttomana seikkailupolitiikkana, sillä Venäjän lehdistö kommentoi suomalaisia separatismipyrkimyksiä erittäin kärkevästi. Lisäksi he pitivät ajatusta Ruotsin yhteyteen palaamisesta maanpetoksellisena.<ref>[http://www.defmin.fi/files/336/2381_394_Laitinen-Nokkala.pdf Laitinen, K. (2005) Suomalainen asevelvollisuus, historiallinen kaari, kehitys ja kansallinen olemus] – Luku 5 kuvaa laajasti käytyä debattia asevelvollisuuslaista ja siihen johtanutta kansallista ja kansainvälistä kehitystä. Viitattu 25.2.2008</ref>
Rivi 20:
== Asevelvollisuus ==
{{Pääartikkeli|[[Suomen suuriruhtinaskunnan armeija]]}}
Vuonna 1870 keisari määräsi asevelvollisuuden käyttöön otettavaksi Venäjällä. Asepalveluksen pituudeksi tuli 6 vuotta (arvalla valituille, ei kuitenkaan papeille eikä opiskelijoille). Venäjän sotaministeri [[Dmitri Miljutin]]in vastustuksesta huolimatta Suomeen säädettiin kuitenkin erillinen asevelvollisuus – tätä koskeva [[Suomen suuriruhtinaskunnan armeija|laki]] hyväksyttiin vuonna 1878.
 
Suomen asevelvollisuuslakia valmisteltaessa laissa ei mainittu valtiota (Venäjää) vaan velvollisuus puolustaa [[isänmaa]]ta. Oman armeijan uskottiin myös vähentävän venäläisten joukkojen määrää Suomessa. Joukkojen virkakielenä oli ruotsi, opetuskielenä suomi ja komentokielenä venäjä.
Rivi 35:
==Itsenäistyminen==
 
[[KuvaTiedosto:Mielenosoitus yleistä asevelvollisuutta vastaan tammikuussa 1918.jpg|thumbpienoiskuva|Helsingissä tammikuussa 1918 järjestetty mielenosoitus yleistä asevelvollisuutta vastaan]]
{{Pääartikkeli|[[Asevelvollisuus Suomessa]]}}
Maailmansodassa heikentyneen ja kaksi vallankumousta kokeneen Venäjän heikkouden turvin Suomi julistautui itsenäiseksi 6. joulukuuta 1917. Tämän jälkeen venäläiset joukot ajettiin Suomesta tavallaan tyhjästä luoduilla joukoilla, joiden johtoon tuli kenraali [[Carl Gustaf Emil Mannerheim|C. G. E. Mannerheim]]. Avuksi tulivat myös [[jääkäri]]t, Saksaan salaa sotilaskoulutukseen menneet suomalaisnuoret.
Rivi 45:
Nykyään asevelvollisuuden lakkauttamisesta keskustellaan osin sodankäynnin luonteen muutoksen, osin yleiseurooppalaisen kehityksen, osin yksilönvapauden vuoksi sekä taloudellisin perustein. Välittömässä tulevaisuudessa tällaista ratkaisua ei silti ole näkyvissä.{{Lähde|16. syyskuuta 2008}} Asevelvollisuuden vastustajien mielestä laajaan massa-armeijaan ei ole nykyhetkellä tarvetta eikä taloudellista mahdollisuutta.{{kenen mukaan}} Asevelvollisuuden kannattajien mielestä nykyinen asevelvollisuusarmeija on hyvin koulutettu, useimmissa asioissa ammattiarmeijan tasolle yltävä joukko, jota ei olisi valtiontaloudellisesti mahdollista ylläpitää palkka-armeijana.{{kenen mukaan}} Vuonna 2010 julkaistun Suomalainen asevelvollisuus -raportin mukaan asevelvollisuuden ylläpitoon käytetyillä varoilla voitaisiin ylläpitää vain pientä vakinaisista sotilaista koostuvaa ammattiarmeijaa.<ref>{{Verkkoviite|osoite = www.defmin.fi/files/1648/Suomalainen_asevelvollisuus_plmv2_2010.pdf|nimeke = Suomalainen asevelvollisuus|julkaisu = |julkaisija = Puolustusministeriö|viitattu = |tekijä = |ajankohta = }}</ref> Raporttia on kuitenkin kritisoitu siitä, että sen laskelmissa käytetyt vaihtoehdot ovat vertailukelvottomia. Ohi on -kampanjan mukaan asevelvollisista muodostetun reserviläisarmeijan vertailukelpoinen vaihtoehto olisi vapaaehtoisista muodostettu reserviläisarmeija.<ref>{{Verkkoviite|nimeke = Ohi on – kansalaisaloite asevelvollisuuden lakkauttamiseksi|osoite = http://ohion.fi/ukk.htm|julkaisu = ohion.fi|viitattu = 2015-09-03}}</ref> Asevelvollisuuden vastustajien väitteet asevelvollisuuden aiheuttamasta kansantaloudellisesta taakasta ja yksilönvapauden loukkauksesta eivät yleensä saa osakseen vastausta vaan ne sivuutetaan yhteiskunnallisessa keskustelussa.{{Lähde|16. syyskuuta 2008}}
 
Asevelvollisuuden lakkauttamiseksi aloitettiin kansalaisaloite ja Ohi on -kampanja syyskuussa 2013. <ref>[http://www.ohion.fi/LT_2013-08-23.html Kansalaisaloite nykymuotoisen asevelvollisuuden lakkauttamiseksi käynnistyy] Lehdistötiedote 23.8.2013</ref> Aloitteen mukaan asevelvollisuus on kansantaloudellisesti kallis, epätasa-arvoinen ja realistisia uhkakuvia ajatellen vanhentunut puolustusratkaisu.<ref>[http://www.ohion.fi/faktaa.htm Faktaa]</ref> Aloite keräsi puolen vuoden aikana 7533 kannattajaa.<ref>[http://www.iltalehti.fi/kotimaa/201706082200193800_u0.shtml Arno Kotro STTK:n pamfletissa: "Armeija on tasa-arvopolitiikan sokea piste"]</ref>
 
== Katso myös ==
Rivi 52:
 
== Lähteet ==
{{viitteetViitteet}}
 
== Aiheesta muualla ==