Ero sivun ”Uudenmaan historia” versioiden välillä

[katsottu versio][katsottu versio]
Poistettu sisältö Lisätty sisältö
Drefer (keskustelu | muokkaukset)
Siirretään johdantoon kappaleita Uusimaa-artikkelista.
Merkkaus:  virheellinen yhteenveto 
kh
Rivi 8:
[[Tiedosto:Iso Linnamäki Porvoo 200414.JPG|thumb|300px|Porvoon [[Iso Linnanmäki|Ison Linnamäen]] alueella liikuttiin jo kivikaudella.<ref>http://www.porvoo.fi/fi/palvelut/ymparisto_ja_luonto/puistot_viheralueet_metsat/porvoon_kansallinen_kaupunkipuisto/linnamakien_ja_maarin_alue/linnamaet</ref>]]
===Kivikausi===
[[Kivikausi]] alkoi noin 8&nbsp;600 vuotta ennen ajanlaskun alkua ja kesti seitsemän tuhatta vuotta.<ref>[http://oppiminen.yle.fi/historia-suomi/suomen-arkeologiaa/elamaa-kivikaudella Yle.fi, Elämää kivikaudella]</ref> Uudenmaan alueella arvioidaan olleen asutusta ennen vuotta [[7000-luku eaa.|7000 eaa.]] Tähän viittaavat löydöt [[Askola]]sta sekä erinäiset suolöydöt.
 
===Pronssikausi ===
[[Pronssikausi|Pronssikauden]] ([[1500-luku1500–500 eaa.|1500]]–[[500-luku eaa.|500 eaa.]]) aikana rannikon yhteydet länteen lisääntyivät edelleen. Nykyinen Uusimaa kuului läntisen pronssikulttuurin piiriin. Viljelykselle suotuisa verraten lämmin ilmasto alkoi viilentyä. Vanhemman [[Rautakausi|rautakauden]] ajalta [[1 eaa.]]–[[200-luku|200]]–200 jaa. Uudenmaan alueelta on löydetty muutama kalmisto. Uusimaa sijaitsi [[Viikinkien idäntie|Idäntien]] varrella.<ref name="otava">Finlandia – Otavan iso maammekirja 1: Uusimaa, luku "Historia"</ref> On spekuloitu, että Idäntien varrelle kehittyi kauppapaikkoja todennäköisesti muun muassa Hankoniemelle ja Helsingin edustalle.<ref name="otava"/> Teorian mukaan sisämaan [[hämäläiset]] kävivät niissä kauppaa [[viikinki]]en kanssa.<ref name="otava"/> Jaakko Masosen mukaan Uudenmaan rannikon kauppapaikat ovat kuitenkin myytti, koska yhteydet Uudenmaan ja [[Häme]]en välillä olivat hyvin vaikeakulkuisia.
 
=== Rautakausi ===
Rivi 43:
Vanhin Uuteenmaahan mahdollisesti liittyvä historiallinen lähde on [[Olavi Pyhän saaga]], jossa kerrotaan [[Herdalerin taistelu|Herdalerin taisteluun]] päättyneestä, myöhemmin Norjan kuninkaaksi nousseen [[Pyhä Olavi|Olavin]] ryöstöretkestä alueelle vuonna 1008. Retken on katsottu suuntautuneen Inkooseen.<ref name="UM15">Uuteen maahan, s. 15</ref>
 
[[Ruotsalaisten tulo Suomeen|Ruotsalaisten kolonisaatio]] Uudellemaalle alkoi mahdollisesti hämäläisiä vastaan tehdyn voitokkaan [[Toinen ristiretki Suomeen|ristiretken]] jälkeen 1200-luvun lopulla ja jatkui 1300-luvulla. Kolonisaatiolla pyrittiin vahvistamaan ruotsalaisten tuoreita aluevaltauksia.<ref name=":2">{{Verkkoviite|osoite=https://www.hel.fi/hel2/kaumuseo/rakennusinventoinnit/raportit/kyl_paikkainventointi.pdf|nimeke=Helsingin keskiaikaiset ja uuden ajan alun kylänpaikat 2011, Inventointiraportti|tekijä=V.-P. Suhonen ja Janne Heinonen|julkaisu=|ajankohta=2011|julkaisija=Museovirasto, Arkeologiset kenttäpalvelut|viitattu=27.1.2018}}</ref> Uudiskyliä kasvoi [[Vantaanjoki|Vantaanjoen]] ja [[Keravanjoki|Keravanjoen]] alajuoksujen vehmaille rantaseuduille. Näin saivat nimensä Helsinki ja Uusimaa, joka ruotsalaisten siirtolaisten näkökulmasta oli ''uusi maa''. Maakuntana varhaisin maininta Uudestamaasta (Nyland) on [[Birger Maununpoika|kuningas Birger]]in tekemässä sopimuksessa vuodelta [[1310]], nimitys lienee vastannut lähinnä asutus- ja kulttuurialuetta, joka muodostui Suomen ja Hämeen Suomenlahden puoleisesta alueesta.<ref name="UM15"/><ref name="Tarkiainen119">{{Kirjaviite | Tekijä= Tarkiainen, Kari | Nimeke = Ruotsin Itämaa | Sivu = 119 | Selite = | Julkaisupaikka = Helsinki | Julkaisija = Svenska litteratursällskapet i Finland | Vuosi = 2010 | Tunniste = ISBN 978-951-583-212-2}}</ref> 1300-luvulla maakunnan rannikolla lienee ollut jo vankka kyläasutus, dokumenteissa on ensimmäisiä mainintoja esimerkiksi pitäjistä Kariis (1326), Borga (1327) ja Tenalum (1329).<ref name="UM15" />
 
Läntisen Uudenmaan eli Raaseporin läänin taloluvun on arvioitu olleen noin tuhat vuosina 1250–1300. Itäisen Uudenmaan taloluku oli noin 300, josta se kasvoi noin 800:aan 1300-luvun puoliväliin mennessä. Lännessä kasvu oli maltillisempaa.<ref>Uuteen maahan, s. 16</ref> 1100-luvulla alkanut ruotsalaisten muuttovirta Uudellemaalle tyrehtyi 1300-luvulla. Ruotsalainen asutus oli levinnyt rannikolta paitsi saaristoon, myös sisämaahan. Vanha suomalainen asutus oli ajan mittaan sulautunut ruotsalaiseen.<ref name="Liitto23"/>
 
Ensimmäisenä kaupunkioikeudet Uudellamaalla sai Porvoo [[1380-luku|1380-luvulla]]. Kaupungin väkiluku oli keskiajalla noin 200. Porvoon suurpitäjä oli syntynyt 1200-luvun lopulla ja siihen kuului laajoja alueita Porvoon molemmin puolin.<ref>[http://www.katajala.net/keskiaika/suomi/kaupungit.html Katajala.net]</ref> Läntiselle Uudellemaalle perustettiin [[Raaseporin linna]] [[1300-luku|1300-luvulla]]. Linnoitus hylättiin [[1550-luku|1550-luvulla]] ja se raunioitui. Uudenmaan alueelta tunnetaan yksitoista keskiaikaisiksi tulkittua muinaislinnaa.<ref name="otava"/> Ne ovat jääneet paikannimistöön Linnavuori- tai Linnamäki-nimisinä. Esimerkkinä mainittakoon [[Porvoon Linnamäki]] rautakautisine kalmistoineen ja [[keskiaika]]isine linnoitusjäänteineen sekä luonnonsuojelullisine perinnebiotooppeineen.<ref>http://www.nba.fi/fi/mjhporvoo</ref>[[Keskiaika|Keskiajalla]] Uudellemaalle rakennettiin yhteensä neljätoista kivikirkkoa joista kolmetoista on säilynyt nykypäivään. Säilyneitä kirkkoja ovat muun muassa [[Porvoon tuomiokirkko]], [[Espoon tuomiokirkko]] ja [[Vantaan Pyhän Laurin kirkko]] sekä [[Lohjan Pyhän Laurin kirkko]], joka on Suomen suurin keskiaikainen pitäjänkirkko.<ref>Gardberg 2002, s. 87</ref> [[Pyhän Birgitan kirkon rauniot|Vihdin kirkko]] on raunioina.<ref>Gardberg 2002, s. 85</ref>
 
Keskiajan uusmaalaisille vesireitit olivat tärkein liikennemuoto. Maaliikenne oli vähäistä ja puolustuksellisistakin näkökohdista hankalaa.<ref name="otava"/> Muinainen purjehdusväylä [[Tanska]]sta ja [[Ruotsi]]sta [[Tallinna]]an ja [[Novgorod]]iin seuraili Uudenmaan rannikkoa. Tallinna oli uusmaalaisten tärkein kauppapaikka aina 1700-luvun alkuun saakka. Tuolloin Viro siirtyi Ruotsilta Venäjälle. Sisäsaaristossa kulkevia väyliä oiottiin rakentamalla niin kutsuttuja vetokannaksia (ruots. ''drag'', ''ede''), joita pitkin veneet voitiin vetää. Näin vältettiin pitkät purjehdusmatkat niemien ympäri. Vetokannaksia sijaitsi muun muassa Porkkalanniemellä. Keskiajalla merenpinta oli huomattavasti korkeammalla kuin 2000-luvun alussa. Maankohoaminen on vuosisatojen kuluessa muuttanut rannikkoseutua ja madaltanut vanhoja vesiväyliä, joista monet ovat kasvaneet umpeen.<ref>Kylä - Keskiaikaa Itämeren rannalla, sivu 87</ref>
[[Suuri rantatie]] eli Kuninkaantie Turusta Viipuriin oli Uudenmaan maaliikenteen valtaväylä vuosisatojen ajan 1300-luvulta alkaen. Tie kulki [[Perniö]]n ja [[Tenhola]]n rajalta [[Karjaanjoki|Karjaanjoen]] yli Siuntion [[Pikkala]]an. Reitti jatkui Kirkkonummen, Espoon ja Sipoon kautta [[Mäntsälänjoki|Mäntsälänjoen]] yli Porvoon kautta [[Kymijoki|Kymijoelle]]. Postiliikenne tiellä alkoi [[1630-luku|1630-luvulta]]. Säännöllisiä postireittejä olivat [[Turku]]–Helsinki–[[Viipuri]] sekä Helsinki–[[Porkkala (Kirkkonummi)|Porkkala]]. [[1600-luku|1600-luvulla]] Rantatien varrella edellytettiin olevan kievareita parin [[peninkulma]]n välein. Sekä kievareiden palvelutasolle että tienpidolle asetettiin tarkkoja määräyksiä. Enin osa vanhasta tielinjauksesta on edelleen käytössä.
 
Rannikon elinkeinot eivät juuri muuttuneet vuosisatojen kuluessa: tärkeimpiä olivat kaupankäynti, maanviljely ja karjanpito. Lisäksi rakennettiin veneitä ja laivoja sekä pyydettiin [[Hylje|hylkeitä]] ja harjoitettiin kalastusta.<ref name="Liitto28">[http://www.uudenmaanliitto.fi/files/6309/Missa_maat_on_mainiommat_E114.pdf Uudenmaanliitto.fi, s. 28]</ref>
 
==Uusi aika==
[[Tiedosto:Ekenäs old town 1.jpg|thumb|250pxpienoiskuva|left|Tammisaaren Vanhaa kaupunkia.]]
[[Tiedosto:Arbeten i galärdockan på Sveaborg.jpg|thumb|250pxpienoiskuva|left|Suomenlinnaa alettiin rakentaa 1700-luvun puolivälissä. Linnoitus avitti merkittävästi Helsingin kehittymistä Uudenmaan keskukseksi. [[Augustin Ehrensvärd]]in maalaus kaleeritelakan rakennustöistä.]]
 
[[Kustaa Vaasa]] perusti Tammisaaren [[1546]] ja Helsingin [[1550]]. Hän oli aikeissa myöntää Espoolle kaupunkioikeudet 1559, mutta suunnitelma kariutui hänen kuolemaansa 1560.<ref>Kuninkaankartanosta kaupungiksi, s. 15</ref>
 
Vuonna 1560 Uudenmaan väestö keskittyi lähinnä jokivarsille ja rannikkoseudulle. Myös harjut houkuttelivat asujaimistoa. Kiinteä asutus oli tuolloin levinnyt jo maakunnan pohjoisimpiin kolkkiin saakka. Väestön painopiste oli vahvasti Länsi-Uudellamaalla, asumattomia alueita oli lähinnä Keski-Uudenmaan pohjoisosassa. Maakunnassa oli seitsemän [[kuninkaankartano]]a ja 78 [[säterikartano]]a. Kyliä ja yksittäistaloja oli 1&nbsp;031. Uusmaalaiskylät olivat yleensä pieniä ja tiiviitä ryhmäkyliä, taloluvultaan korkeintaan viisi. Itään mentäessä kyläkoko suureni: Itä-Uudellamaalla oli muutama 20 talon suurkylä.<ref name="otava"/><ref name="Liitto23"/><ref>[http://www.uudenmaanliitto.fi/modules/publishbank/julkaisupankki_files/521_Nakymia_maakkunnan_maisemahistoriaan_E_113_2011.pdf, Uudenmaanliitto.fi, pdf, s. 27]</ref>
 
Uudenmaan teollisuus sai alkunsa [[1500-luku|1500-luvulla]], kun maakuntaan perustettiin Suomen ensimmäinen rautaruukki, [[Suitian ruukki]]. 1600–1800-luvuilla rautaruukkeja perustettiin kaikkiaan neljätoista, muun muassa [[Mustio]]n (1616), [[Fagervik]]in (1646) ja [[Fiskarsin ruukki|Fiskarsin]] (1649) ruukit.<ref name="Rakennusperintö">[http://www.rakennusperinto.fi/kulttuuriymparisto/alueellista_tietoa/fi_FI/Uusimaa/ Rakennusperintö.fi, Uusimaa]</ref><ref>[http://www.fiskarsvillage.fi/fi/kulttuuri/historia Fiskarsvillage.fi]</ref> Ruukkien myötä Uudellemaalle muutti ulkomaista ammattityöväkeä.<ref>[http://www.vallonia-finland.com/valloniajasuomi.htm Vallonia-finland.com]</ref>
 
1570-luvulla venäläiset ja [[tataarit]] hyökkäilivät Uudenmaan rannikolle jäitse Viron puolelta. Hyökkäykset johtivat sotaväen uudelleensijoitteluun ja merialueiden vartioinnin tehostamiseen.<ref>[http://www.hel.fi/hel2/kaumuseo/horisontissahelsinki/suomi/sotauhkaa.htm Hel.fi]</ref> [[Nuijasota]] 1590-luvulla ei ulottunut Uudenmaan alueelle, konfliktin eteläisimmät kahakat käytiin [[Asikkala]]ssa.<ref>[https://web.archive.org/web/20140313212642/http://www.asikkalanhistoriaa.fi/page7/page33/page33.html Asikkalanhistoriaa.fi]</ref>
 
[[1600-luku|1600-luvulla]] Uudenmaan keskiaikainen kylärakenne alkoi muuttua: vanhojen aateliskartanoiden maille perustettiin torppia. Ruotsin nousu suurvallaksi vaikeutti Uudenmaan asemaa: jatkuvat sotaväenotot ja linnaleirien ylläpito rasittivat talouselämää.<ref>[http://www.uudenmaanliitto.fi/files/6309/Missa_maat_on_mainiommat_E114.pdf Uudenmaanliitto.fi, s. 23 ja 24]</ref>
1400-luvulla alkaneen nelisensataa vuotta kestäneen viileän kauden kylmin jakso koettiin 1690-luvulla. Suomea ja koko Pohjois-Eurooppaa koettelivat niin sanotut [[suuret kuolonvuodet]] 1695–1697. Nälänhätä ja kulkutaudit tappoivat suuren osan väestöstä, rannikolla tuhot tosin jäivät pienemmiksi kuin sisämaassa.<ref>http://www.ennenjanyt.net/?p=646</ref><ref>[http://www.mtv.fi/kirjat/index.shtml/2012/09/1622488/suuret-kuolonvuodet-suomessa Mtv.fi]</ref> Toinen šokki koitti pian: 1710-luvun venäläismiehityksen aikana eli [[Isoviha|isonvihan]] vuosina Uudenmaan kehitys pysähtyi.<ref>[http://www.uudenmaanliitto.fi/files/6309/Missa_maat_on_mainiommat_E114.pdf Uudenmaanliitto.fi, s. 23]</ref>
 
Ruotsin ja Venäjän välisten sotien aikana [[1700-luku|1700-luvulla]] Venäjän luoteisraja siirtyi lännemmäksi aina [[Kymijoki|Kymijoelle]] asti. Uudenmaan rannikolle rakennettiin linnoitusketju Loviisasta Hankoon. Päälinnoitus oli Sveaborg eli [[Suomenlinna]]. Degerbyn ratsutilan maille [[1745]] perustetun Loviisan oli määrä korvata valtakunnanrajan itäpuolelle jääneet [[Hamina]] ja [[Viipuri]].<ref>http://www.jukkajoutsi.com/loviisa.html</ref> Loviisa jäi Uudenmaan viimeiseksi Ruotsin vallan aikana perustetuksi kaupungiksi.
 
===Venäjän vallan aika===
Rivi 87:
===Suomen itsenäisyyden aika===
[[Tiedosto:Pitkäsilta Helsinki 30 loka 2014.JPG|thumb|250px|Helsingin Pitkänsillan muureissa näkyy edelleen vuoden 1918 sisällissodan jälkiä.]]
[[Tiedosto:Jokela, Järvenpää, Tuusulanjärvi.JPG|thumb|250pxpienoiskuva|Keski-Uudenmaan väkiluku kasvoi ripeästi 1900-luvun jälkipuoliskolla.]]
 
Uusimaa oli [[Suomen sisällissota|Suomen sisällissodan]] aikana punaisten hallussa. Virallisesti sota myös alkoi Uudeltamaalta punaisten miehitettyä Helsingin keskeiset kohteet tammikuussa [[1918]]. Helmikuun alussa Siuntio ja Kirkkonummi sekä Porvoo ja Sipoo olivat valkoisten hallinnassa, mutta punaiset valtasivat pian kyseiset alueet. [[Pellinki]]in hyökkäsi kahden tuhannen punakaartilaisen joukko, joka vei valkoisten johtohenkilöt teloitettaviksi Helsinkiin.<ref>[http://www.palasuomenhistoriaa.net/?Suomen_historian_k%E4%E4nnekohtia:Sis%E4llissota_1918_ja_Suomen_armeijan_synty:Sis%E4llissodan_tapahtumia_1%3A_sodan_alkuvaiheet Palasuomenhistoriaa.net]</ref> Vihdissä tehtiin helmikuun alussa niin sanotut [[Vihdin teloitukset]], joissa punaiset murhasivat kahdeksantoista valkoisten puolelle pyrkinyttä miestä. Valkoiset valtasivat Uudenmaan saksalaisten joukkojen avulla huhtikuussa 1918. Helsingin ympäristön sotatoimissa kaatui noin 200 saksalaista ja 20 valkoista suomalaista. Punaisia kaatui noin 300. Helsingin valtauksen yhteydessä vangitut punaiset vietiin Suomenlinnaan.<ref>[http://www.palasuomenhistoriaa.net/?Suomen_historian_k%E4%E4nnekohtia:Sis%E4llissota_1918_ja_Suomen_armeijan_synty:Sis%E4llissodan_tapahtumia_2%3A_Tampereen_taistelut_ja_sodan_loppu Palasuomenhistoriaa.net]</ref> [[Tammisaaren vankileiri]]llä kuoli tuhansia punavankeja. Valkoisten voitonparaati pidettiin Helsingissä 16. toukokuuta 1918.
 
Maailmansotien välillä Uudenmaan nopea kasvu jatkui. Rautatieverkko oli pääosin nykyisellään ja voimavaroja suunnattiin tieverkon kehittämiseen. Linja-autoliikenne mahdollisti asutuksen leviämisen Helsingistä alueille, jotka olivat rataverkon ulottumattomissa. Yhteydet muualle Eurooppaan kohenivat lentoliikenteen kehittymisen myötä: Helsingin Malmille avattiin lentokenttä 1936. Sitä ennen oli käytetty Katajanokan siviililentosatamaa.<ref>[http://www.uudenmaanliitto.fi/files/6309/Missa_maat_on_mainiommat_E114.pdf Uudenmaanliitto.fi, s. 31]</ref>
Rivi 95:
Helsingin ympärille syntyneet huvilayhdyskunnat saivat itsenäisen kauppalan tai kunnan aseman 1920-luvun alkupuoliskolla. Maakunnan ensimmäinen kauppala oli Kauniainen, joka erotettiin Espoosta vuonna 1920. Sisämaassa rautateiden ja teollisuuden myötä syntyneistä taajamista perustettiin [[Kauppala|kauppaloita]]: Kerava 1924, Hyvinkää 1926 ja Karjaa 1930. Puunjalostuksen ja kaivosteollisuuden varassa kasvanut Lohja muutettiin kauppalaksi 1926. Kauppala erotettiin keskiaikaisesta Lohjan emäpitäjästä. Karkkila syntyi metalliteollisuuden ympärille, se erotettiin kauppalaksi [[Pyhäjärvi Ul]]:n kunnasta 1932.<ref name="AINO"/>
 
[[Talvisota|Talvisodan]] aikana 1939–1940 [[Neuvostoliitto]] [[Talvisodan pommitukset|pommitti]] paitsi Helsinkiä, myös Hankoa, Kirkkonummea, Loviisaa, Nurmijärveä, Porvoota, Ruotsinpyhtäätä ja Tammisaarta. [[Jatkosota|Jatkosodan]] aikana 1941–1944 Neuvostoliiton pommitusten kohteina olivat osapuilleen samat paikkakunnat.<ref>[http://www.veteraanienperinto.fi/suomi/t_pankki/a_lajit/ilmatorjunta.htm Veteraanienperintö.fi]</ref> Talvisodan jälkeen Suomi vuokrasi Neuvostoliitolle [[Hangon vuokra-alue|Hankoniemen]] 30 vuodeksi. Neuvostoliitto veti joukkonsa alueelta kuitenkin jo loppuvuodesta 1941. Jatkosodan jälkeen Neuvostoliitolle vuokrattiin [[Porkkalan vuokra-alue|Porkkala]] 50 vuodeksi. Alueeseen kuului valtaosa Degerbystä sekä laajat alueet Kirkkonummea, Siuntiota ja Inkoota. Myös Espoon saaristoa kuului vuokra-alueeseen. Vuokratun alueen pinta-ala oli noin tuhat neliökilometriä, josta suurin osa oli merialuetta. Neuvostoliitto palautti Porkkalan vuokra-alueen Suomelle alkuvuodesta [[1956]].<ref>[http://www.kirkkonummi.fi/prime_612.aspx Kirkkonummi.fi]</ref>
 
Toisen maailmansodan jälkeen Uudenmaan itäiset kunnat liitettiin Viipurin läänin länsiosasta muodostettuun Kymen lääniin. Uudenmaan voimakas väestönkasvu jatkui. [[Kesäolympialaiset 1952|Helsingin olympiavuonna 1952]] läänin henkikirjoitettu väkiluku oli 693&nbsp;000, kaksi kolmasosaa väestöstä asui kaupungeissa ja kauppaloissa.<ref>[https://www.doria.fi/handle/10024/85133 Suomen tilastollinen vuosikirja 1953, s. 9]</ref> Tavanomaisen muuttoliikkeen lisäksi Uuttamaata kasvatti karjalainen siirtoväki. Uudenmaan keskiosaan Suomenlahden rannalta maakunnan pohjoisrajalle muodostui 1900-luvun jälkipuoliskolla [[Helsingin seutu|Helsingin suurkaupunkialue]], jonka länsi- ja itäpuoliset alueet puolestaan kasvoivat maltillisemmin. 2010-luvun kaupunki–maaseutu-luokituksessa suurin osa Uudestamaasta luettiin kaupunkialueeksi tai kaupungin kehysalueeksi. Harvaan asuttua maaseutua oli paikka paikoin Uudenmaan saaristossa ja maakunnan läntisimmässä osassa.<ref>[http://www.ymparisto.fi/fi-FI/Elinymparisto_ja_kaavoitus/Yhdyskuntarakenne/Tietoa_yhdyskuntarakenteesta/Kaupunkimaaseutu_luokitus Ympäristö.fi]</ref>
 
[[Helsingin suuri alueliitos]] tammikuussa [[1946]] moninkertaisti kaupungin hallinnollisen alueen. Haagan kauppalan ja Kulosaaren huvilakaupungin kaltaiset hallinnolliset yksiköt muuttuivat Helsingin kaupunginosiksi. Rautatien myötä kasvaneesta Järvenpäästä tuli kauppala vuonna 1951 ja kaupunki 1967. Hyvinkään kauppalasta tuli virallisesti Uudenmaan ensimmäinen sisämaan kaupunki 1960. Espoon maalaiskunta muutettiin kauppalaksi 1963 ja kaupungiksi 1972. Helsingin maalaiskunnasta puolestaan tehtiin Vantaan kauppala 1972 ja Vantaan kaupunki kaksi vuotta myöhemmin.<ref name="AINO">Aino - Suuri Suomen kartasto, s. 64 ja 65</ref> 1920- ja 1930-luvulla perustetut kauppalat virallistettiin kaupungeiksi 1960- ja 1970-luvuilla. Kaupunkien keskustaajamat kasvoivat kuntarajojen yli niiden maalaiskuntien alueille, joista ne oli aikoinaan erotettu. Lopulta kaupungit ja niitä ympäröivät maalaiskunnat liitettiin jälleen toisiinsa. 2000-luvulla myös kaupunkikuntia alkoi liittyä toisiinsa, Tammisaari ja Karjaa muodostivat Raaseporin kaupungin tammikuussa 2009.<ref>[http://www.raasepori.fi/kaupunki-pahkinankuoressa Raasepori.fi]</ref>
 
==Lähteet==