Ero sivun ”Alexander Shulgin” versioiden välillä

Shulginin vanhemmat olivat opettajia. Hänen isänsä oli syntynyt [[Venäjä]]llä, ja äiti [[Yhdysvallat|Yhdysvalloissa]]. [[Toinen maailmansota|Toisessa maailmansodassa]] Shulgin palveli [[Yhdysvaltain laivasto]]ssa, ja sodan jälkeen hän hakeutui [[Kalifornian yliopisto]]on, jossa väitteli biokemian tohtoriksi.<ref name="hs" />

Vuosien terveysongelmien jälkeen Alexander Shulgin kuoli kotonaan läheistensä ympäröimänä 2. kesäkuuta 2014. Vaimonsa Annin mukaan Shulgin kuoli [[maksasyöpä]]än.<ref name="hs" /><ref>{{Verkkoviite|osoite = https://www.erowid.org/culture/characters/shulgin_alexander/|nimeke = Erowid -tietokanta: Alexander Shulgin}}</ref><ref>[http://yle.fi/uutiset/ekstaasikemisti_alexander_shulgin_on_kuollut/7277362 Ekstaasikemisti Alexander Shulgin on kuollut] Yle 4.6.2014.</ref>

Shulgin alkoi työskennellä Dow Chemicalsin palveluksessa, jossa kehitti muun muassa biohajoavan [[Hyönteismyrkky|hyönteismyrkyn]] [[meksakarbaatti|meksakarbaatin]] (kauppanimeltään Zectran), joka osoittautui tuottoisaksi. Lopulta Shulgin sai luvan toimia vapaasti ja tutkia mitä halusi, ja lopulta hän päätyi tutkimaan erilaisia psykoaktiivisia kemikaaleja.

Vuonna [[1966]] Shulgin irtisanoutui Dow Chemicalsilta, ja ryhtyi itsenäisesti tutkimaan kemikaaleja. Hän teki myös yhteistyötä [[DEA]]:n kanssa, piti luentoja ja laati raportteja psykoaktiivisista kemikaaleista.<ref name="hs" />

Shulgin julkaisi kirjat [[PiHKAL]] (1991) ja [[TiHKAL]] (1997), jotka ovat hänen ja vaimonsa [[Ann Shulgin]]in elämäkertoja ja samalla tieteellisiä oppaita erilaisiin päihdyttäviin kemikaaleihin ja niiden syntetisoimiseen.<ref name="hs" /> Teokset ovat saaneet negatiivista kritiikkiä osakseen, mutta toisaalta niitäTeoksia pidetään myös tärkeiksitärkeinä lähteiksilähteinä erilaisten psykoaktiivisten kemikaalien vaikutuksesta ihmiseen psyykkisesti ja fyysisesti; kuten– myös psykedeelien käyttäjille ja niitä kokeileville henkilöille.<ref name="hs" />

Shulgin toimi myös konsulttina ja opetti yliopistoilla jasekä San Francisco General Hospital -sairaalassa. Ystävänsä Yhdysvaltain huumepoliisi [[DEA]]:n Western Laboratoriesin johtajan Bob Sagerin kautta Shulgin muodosti suhteen DEA:han ja piti heille farmakologian seminaareja, toimitti näytteitä ja toimi asiantuntijatodistajana oikeudessa. Hän myös kirjoitti lainvalvonnan opaskirjan laittomista huumeista<ref>Alexander Shulgin: ''Controlled Substances: Chemical & Legal Guide to Federal Drug Laws'', 1988, ISBN 0-914171-50-X</ref> ja sai useita palkintoja DEA:lta.<ref>[http://www.nytimes.com/2005/01/30/magazine/30ECSTASY.html Dr. Ecstasy] New York Times 30.1.2005</ref> Vuonna 2010 julkaistiin Shulginista kertova dokumenttielokuva ''Dirty Pictures, ''jossa häntä nimitetään psykedeelien kummisedäksi.<ref>[http://www.youtube.com/watch?v=f5q1bBVzDpc Dirty Pictures]</ref>

Vuonna [[1993]] Shulgin joutui tekemisiin virkavallan kanssa, ja hänen laboratorionsa tutkittiin, ja hänet tuomittiin 25 000 dollarin sakkoihin huumausaineiden hallussapidosta.<ref name="hs" />

Shulgin jatkoi tutkimuksiaan vielä 2000-luvulla, kunnes vuonna [[2010]] sai vakavan sydänkohtauksen. Myös Shulginin dementia paheni, ja hän vetäytyi tutkimustyönsä parista viettämään viimeiset päivänsä Lafayettessä sijaitsevalle maatilalleen, jossa hänen vaimonsa toimi hänelle omaishoitajana tämän kuolemaanhänen saakkaomaishoitajanaan.<ref name="hs" />