Ero sivun ”Lähetystyö” versioiden välillä

[katsottu versio][katsottu versio]
Poistettu sisältö Lisätty sisältö
Rivi 17:
{{Katso myös|[[Islamin historia]]}}
 
[[Islam]]inuskossa ei ole lähetystyötä. Sitä lähimpänä oleva sana on [[da’wa]] eli kutsuminen (islaminuskoon). Islamoppaan sivuilla H. M. Baagil kirjoittaa: ''"Käytän mieluummin ilmausta "kääntyvät" kuin "käännyte­tään", sillä jokai­nen syntyy Jumalalle eli islamille alistuneena... Vanhem­mat tai yhteiskunta käännyttävät lapsen juutalaisuu­teen, kristinuskoon, muihin uskon­toihin tai ateis­miin... Meillä ei ole organisoitua lähetystyötä ku­ten kristillisellä kirkolla."'' <ref>{{Verkkoviite|osoite=https://www.islamopas.com/bok/vuoro.htm|nimeke=Kristityn ja muslimin vuoropuhelu (Christian-Muslim Dialogue)|tekijä=H.M. Baagil|julkaisu=Islamopas.com|ajankohta=1993|julkaisija=|viitattu=}}</ref> IslamiinKutsun kutsunislamiin esittäjäesittää eikalifi ole kuka tahansa, vaanja kullekin kansalle lähetettysen oma oma profeetta (vrt. Koraani 35: 24: ''"Jokaisen kansan luo on tullut varoittaja''"). Viimeisenä kaikista kansoista oman profeettansa, Muhammedin, saivat arabit. Profeettojen kutsu koskee siis aina kunkin profeetan omaa kansaa.
 
Islamissa lähetystyön eli uskon levittämisen tilalla on alistaminen. Keskiajan klassinen šaria-käsikirja ''Umdat al-Salik'' kertoo, että kalifin tulee ensin kehottaa juutalaisia, kristittyjä ja zarathustralaisia alistumaan islamiin. Se tarkoittaa, että he hyväksyvät kalifin hallitsijakseen ja alistuvat muihinkin ''šaria''-lain määräyksiin. Toinen vaihtoehto on ''dhimmi -''asema, jossa he pitävät oman uskontonsa, mutta suostuvat maksamaan kalifille erityistä veroa ''(jizya),'' joka on tarkoitettu ei-muslimeille. Kalifin velvollisuutena on käydä Pyhää sotaa ''(jihad)'' kaikkia niitä vastaan, jotka eivät suotu näihin ehtoihin. <ref>{{Kirjaviite|Tekijä=AAhmad ibn Naqib al-Misri|Nimeke=Reliance of the Traveller (Umdat al-Salik)|Vuosi=2017|Sivu=602 (o9.8)|Julkaisija=amana publications}}</ref>