Ero sivun ”Venäjän keisarikunta” versioiden välillä

[katsottu versio][arvioimaton versio]
Poistettu sisältö Lisätty sisältö
p kh
Merkkaukset: Mobiilimuokkaus  mobiilisivustosta 
Rivi 228:
==== Nikolai II ====
[[Kuva:Tsar Nicholas II -1898.jpg|thumb|230px|vasen|A. A. Pasetti, Nikolai II, 1898.]]
[[Kuva:Russian Empire 19141977 17.svg|thumb|190px|Nikolai II lisäsi Venäjän lippuun keisarillisen vaakunan. Lippu oli vain "yksityisessä käytössä", eikä se ollut virallinen.]]
 
Aleksanteri III:n kuoltua 1. marraskuuta <small>(J: 20. lokakuuta)</small> 1894 vallan peri hänen vanhin poikansa [[Nikolai II]] (hallitsi 1894–1917). Kruunauspäivänä 1896 [[Moskova]]ssa tuhannet ihmiset tallautuivat kuoliaiksi tavoitellessaan keisarin lahjoja.<ref>{{Verkkoviite |Osoite =http://www.historyhome.co.uk/europe/russia1.htm| Nimeke = Nicholas II 1894–1917: The Last Czar| Tekijä = Russia 1870–1917 | Selite = | Kieli={{en}}| Viitattu = 14.03.2014}}</ref> Nikolai kuuli tapahtuneesta seuraavana päivänä, mutta ei neuvonantajien kehotuksesta peruuttanut juhlaillallisia, mitä pidettiin huonona merkkinä. Nikolai oli huonosti varautunut valtaannousuun isänsä aikaisen kuoleman vuoksi ja luotti hallitusasioissa vaimoonsa.<ref name=nikosa></ref>
 
Vaimomo [[Aleksandra Fjodorovna]] (syntyjään Alix von Hessen-Darmstadt) ja hovi olivat taipuvaisia mystismiin. Tämä korostui kruununperijä Aleksein (s. 1904) kärsittyä verenvuototaudista, jolloin tsaariperhe haki apua mystikko [[Grigori Rasputin]]ilta, joka väitti pystyvänsä rukouksen voimalla pysäyttämään verenvuodon.<ref>{{Verkkoviite |Osoite =http://www.bbc.co.uk/history/historic_figures/nicholas_ii.shtml| Nimeke = History: Nicholas II (1868–1918)| Tekijä = | Selite = | Kieli={{en}}| Viitattu = 14.03.2014}}</ref> Nikolai II matkusteli jonkin verran ja teki muun muassa matkan kaukoitään, jolloin hän loukkaantui lievästi.<ref name=nikosa>{{Verkkoviite |Osoite =http://history1900s.about.com/od/people/a/Nicholas-II.htm| Nimeke = Nicholas II Russia's Last Czar| Tekijä = | Selite = The Young Tsesarevich | Kieli={{en}}| Viitattu = 14.03.2014}}</ref>
 
Vuosisadan vaihteessa Venäjä sai tilaa laajentua Aasiassa Britannian ja Saksan kiihtyvän kilpailun ansiosta. 1895 Saksa kilpaili Ranskan kanssa Venäjän suosiosta, ja brittihallitus toivoi voivansa neuvotella sopimuksen etupiirijaosta Aasiassa. Näin Venäjä tuli väliin Japanin-Kiinan sodan 1895 päätteeksi. Neuvotteluissa Japani joutui perääntymään ja luovuttamaan [[Liaotungin niemimaa]]n ja [[Lüshun|Port Arthurin]] [[Mantšuria|Etelä-Mantšuriassa]]. Vuonna 1900 kiinalaiset vastasivat ulkovaltojen tunkeutumiseen [[Boksarikapina]]lla, jonka eurooppalaiset, Yhdysvaltain ja Japanin joukot kukistivat. 180&nbsp;000 venäläistä sotilasta taisteli Mantšuriassa pitääkseen hallussaan sen vastavalmistuneen rautatien. Japani vaati Yhdysvaltojen ja Britannian tukemaa Venäjää vetäytymään Mantšuriasta, ja ministeri [[Sergei Witte|Witte]] ja muutamat diplomaatit olivat valmiit vaihtamaan alueen Koreaan, mutta hovimiehet, laivaston ja armeijan edustajat ja keisari hylkäsivät Japanin uhkailut, huolimatta sen liitosta Britannian kanssa.<ref name=Aasia>{{Verkkoviite |Osoite =http://countrystudies.us/russia/6.htm| Nimeke = Transformation of Russia in the Nineteenth Century| Tekijä = Curtis| Selite = Imperialism in Asia and the Russo-Japanese War| Kieli={{en}}| Viitattu = 07.03.2014}}</ref>
Rivi 244:
Joulukuussa 1904 alkanut laaja lakko oli jättänyt Pietarin ilman sähköä ja sanomalehtiä. 22. tammikuuta <small>(J: 9. tammikuuta)</small> 1905 ortodoksinen pappi [[Georgi Gapon]] johti rauhanomaisen marssin Pietarissa viemään vetoomusta keisarille [[Talvipalatsi]]in. Väkijoukko kantoi ikoneita ja lauloi hymnejä, mutta hermostuneet turvallisuusjoukot avasivat tulen. Verisunnuntaina tunnettu tapahtuma vaati jopa tuhansia kuolonuhreja ja johti yleislakkoon ja mellakointiin.<ref name=v1905>{{Verkkoviite |Osoite =http://countrystudies.us/russia/7.htm| Nimeke = The Last Years of the Autocracy| Tekijä = Curtis| Selite = Revolution and Counterrevolution, 1905-07| Kieli={{en}}| Viitattu = 08.03.2014}}</ref> [[Riika|Riiassa]] ammuttiin 70 mielenosoittajaa ja [[Varsova]]ssa yli sata.<ref>{{Kirjaviite | Nimeke = The Russian Revolution | Julkaisija = | Vuosi = 1991 | Tekijä = Richard Pipes | Suomentaja = | Luku = | Sivu = 26 | Sivut = | Selite = | Julkaisupaikka = | Tunniste = | Isbn = 0-679-73660-3| www = http://books.google.fi/books?id=XtE54LuhFzEC&printsec=frontcover&hl=fi | www-teksti = Teoksen esikatselu | Tiedostomuoto = | Viitattu = 14.03.2014 | Kieli = {{en}} }}</ref>
 
Helmikuussa armeija menetti noin 89&nbsp;000 miestä taistelussa Japania vastaan.<ref name=russo3>{{Verkkoviite |Osoite =http://militaryhistory.about.com/gi/o.htm?zi=1/XJ&zTi=1&sdn=militaryhistory&cdn=education&tm=111&f=10&su=p284.13.342.ip_&tt=11&bt=7&bts=4&zu=http%3A//www.onwar.com/aced/data/romeo/russojapanese1904.htm| Nimeke = Russo-JapaneseChinese War 1904–1905| Tekijä = | Selite = | Kieli={{en}}| Viitattu = 14.03.2014}}</ref> Lakot levisivät Kaukasiaan ja huhtikuussa [[Ural (vuoristo)|Uralin]] taakse.<ref>{{Verkkoviite |Osoite =http://europeanhistory.about.com/od/russiaandukraine/a/rrevstimeline3.htm| Nimeke = Timeline of the Russian Revolutions: 1905| Tekijä = | Selite = | Kieli={{en}}| Viitattu = 14.03.2014}}</ref> Toukokuussa menetettiin lähes koko laivasto [[Tsushiman meritaistelu|Tsushimassa]].<ref name=russo3></ref> Laivaston osastot kapinoivat [[Sevastopol]]issa, [[Vladivostok]]issa ja [[Kronstadt]]issa.<ref>{{Verkkoviite |Osoite =http://anarchism.pageabode.com/anarcho/1905| Nimeke = Anarchist Writers: 1905| Tekijä = | Selite = | Kieli={{en}}| Viitattu = 13.03.2014}}</ref> Kesäkuussa [[panssarilaiva]] [[Potjomkin]]in miehistö kapinoi purjehtien laivansa Romaniaan.<ref>{{Verkkoviite |Osoite =http://flot.sevastopol.info/eng/ship/predreadnoughts/potemkin.htm| Nimeke = Battleship "Kniaz Potemkin Tavricheskiy"| Tekijä = | Selite = | Kieli={{en}}| Viitattu = 13.03.2014}}</ref> BTS IS LIFE!
 
Witten ja [[Aleksandr Obolenski]]n kirjoittamassa [[lokakuun manifesti]]ssa keisari viimein myöntyi peruskansalaisoikeuksien tunnustamiseen, sallimaan poliittiset puolueet ja äänioikeuden. Nikolai II itse katui manifestia, joka johti itsevaltiuden loppuun. Lakot päättyivät pian manifestin jälkeen, viimeiset taistelut käytiin kuitenkin vielä joulukuussa bolševikkien ja hallituksen välillä Moskovassa.<ref name=v1905></ref>