Ero sivun ”Inkeriläiset” versioiden välillä
| [arvioimaton versio] | [arvioimaton versio] |
Poistettu sisältö Lisätty sisältö
Ei muokkausyhteenvetoa |
|||
Rivi 44:
===Kansanrunous ja musiikki===
[[Daniel Europaeus]] löysi Inkerinmaan kansanperinteen aittana 1800-luvun puolivälissä, jolloin perinteinen runolaulu oli Suomesta jo suurelta osalta hävinnyt. Europaeus kävi Inkerissä keruumatkalla [[1847]]–[[1853]] kolme kertaa. [[Elias Lönnrot]] kävi Inkerissä [[1844]]. Europaeuksen kannustuksesta lähetti [[Suomalaisen Kirjallisuuden Seura]] inkeriläisten pariin ylioppilaita 1850- ja 1860-luvuilla, jotka kokosivat merkittävän määrän inkeriläisten henkistä perinnettä, runolaulua, itkuja, tarinoita ja musiikkia. Suomalaiset kerääjät kävivät Inkerissä aina neuvostovallankumoukseen saakka, sen jälkeen tallennustyö keskittyi
[[Kuva:Inkerin lippu.svg|thumbnail|250px|[[Inkerin lippu|Inkeriläisten lippu]]]]
Laulaminen oli enimmäkseen naisten perinnettä, kun taas miehet pikemminkin soittivat [[kantele]]tta tai erilaisia puhaltimia paimenessa ollessaan. Naiset lauloivat useissa tilanteissa, usein myös liikkuen, niin että [[esilaulaja]]n johdolla kuljettiin piirissä, ketjussa, tanssien tai leikkien taikka kylällä. Erityinen merkitys oli häillä, joka oli suurin elämänkaaren rituaaleista. Niissä laululla oli myös keskeinen rooli, niin että inkeriläisiä häitä voisi nimittää jopa ”suureksi laulunäytelmäksi”.<ref>Saressalo, Lassi (toim.): Inkeri – Kertomus Inkerin kansoista ja kulttuureista. Tampereen Museoiden julkaisuja 56. Tampere, 2000. S. 25–26.</ref>
| |||