Ero sivun ”Sodankäynnin historia” versioiden välillä

[[Zhou]]-dynastia (1050–256 eaa.) varusti suuren armeijansa rauta-aseilla. Kiinalaiset käyttivät sotavaunuja toisinaan suurina muodostelmina. Noin vuonna 770 eaa. valtakunta hajosi. Koska pirstoutuneilla läänitysalueilla oli rajalliset resurssit aluksi armeijat olivat pieniä. 400-luvulta eaa. alkaen taistelevien valtioiden keskushallinnot kykenivät varustamaan satojatuhansia sotilaita rauta-aseilla. [[Jalkajousi]]a alettiin käyttää piirityksissä ja yksilöaseina. Kiinalaiset ottivat ratsuväen käyttöön vuoden 300 eaa. paikkeilla. Armeijoiden ytimenä pysyi kuitenkin panssaroitu, keihäillä aseistettu jalkaväki, joka taisteli tiiviissä muodossa. Jatkuvien sotien vuoksi kiinalaiset pohtivat korkealaatuisesti sodankäyntiä.<ref>Sota, ss. 48-51</ref>

 

{{Pääartikkeli| [[Keskiaikainen sodankäynti]]}}

Vuonna 378 [[Adrianopolin taistelu]]ssa [[Gootit|goottien]] raskas ratsuväki löi roomalaisten jalkaväen ja uusi aikakausi alkoi sodankäynnissä. 500-luvulla Itä-Roomassa [[Belisarius]] aseisti jalkaväkensä ja ratsuväkensä jousilla. Taistelu pyrittiin ratkaisemaan ainoastaan kaukoaseilla.

 

Ruuti oli keksitty jo 1000-luvulla Kiinassa. Kiinassa keksintöä käytettiin lähinnä ilotulittamiseen, mutta jo mongoleilla oli 1200-luvulla sotilaallisia sovelluksia. Euroopassa alkeelliset tuliaseet olivat käytössä 1200-luvun lopulla. Aseet kehittyivät nopeasti ja levisivät nopeasti Euroopassa. 1400-luvun lopulla Euroopassa kehitettiin ruudin sekoitussuhde, joka soveltui parhaiten sotilaalliseen käyttöön. Käsiaseiden ensimmäinen aste oli käsikanuuna, jota seurasi [[hakapyssy]]. 1500-luvulla kehitettiin [[musketti]], aluksi [[lunttulukko]]isena, 1600-luvulla [[piilukko]]isena. 1500-luvulla syntyi myös [[pistooli]], jota varten kehitettiin [[rataslukko]].<ref>Lappalainen ss. 73-78</ref>

 

==Uudenajan sodankäynti==