Ero sivun ”Joiku” versioiden välillä
| [arvioimaton versio] | [katsottu versio] |
Poistettu sisältö Lisätty sisältö
Ei muokkausyhteenvetoa Merkkaukset: Mobiilimuokkaus mobiilisivustosta |
p Käyttäjän 85.194.216.76 muokkaukset kumottiin ja sivu palautettiin viimeisimpään käyttäjän Yupik tekemään versioon. |
||
Rivi 1:
[[Tiedosto:Saami Family 1900.jpg|pienoiskuva|Saamelaisia noin vuonna 1900.]]
'''Joiku''' ({{k-se|juoigan, luohti}}) on [[Saamelaiset|saamelaisten]] ja [[Vienan Karjala|Vienan]] [[Karjalaiset|karjalaisten]] proosalaulua. Joikua esiintyy ensisijaisesti [[Lappi|Lapissa]]. Joiku on useimmiten [[Improvisointi|improvisoitu]] ja laulettu ilman soitinsäestystä. Toisinaan joikua kuitenkin säestetään jollakin [[Lyömäsoitin|lyömäsoittimella]]. Joiku on monimutkainen ja [[Eurooppa|Euroopassa]] ainutlaatuinen{{lähde}} laulutapa.
Eri [[Saamelaiskielet|saamelaiskielissä]] on omat nimityksensä joiulle ja joikaamiselle. Ero ei jää pelkästään nimien erilaisuuteen, vaan itse musiikkikin poikkeaa huomattavasti toisistaan. Suurin ero joikutyyleissä on itä- ja länsisaamelaisten välillä. Läntisen alueen voi jakaa vielä pohjoiseen ja eteläiseen alueeseen.
Itäsaamelaiseen tyyliin kuuluu [[Koltat|kolttien]] [[leuʹdd]].<ref>{{Verkkoviite | Osoite = http://senc.hum.helsinki.fi/wiki/Leudd | Nimeke = Leuʹdd | Tekijä =Saastamoinen, Ilpo | Ajankohta =2003 | Julkaisija =Saamelaiskulttuurin ensyklopedia, Helsingin yliopisto | Viitattu = 16.11.2013 }}</ref> Leuʹdd on suvussa kulkeva taito esittää lauluruno, tai kronikka elävästä elämästä. Osa leuʹddeista on tarkoitettu vain aikuisille. Leuʹdd eroaa läntisestä tyylistä niin tekstillisesti kuin musiikillisestikin. Laulujen muuntelua voi tapahtua esityksen aikanakin. Kolttasaamelaisen lauluesityksen perustana on yksi melodiasäe, joka esiintyy kerran muunneltuna jokaisessa säkeessä. Leuʹdd on säilyttänyt paljon kirjoihin kirjaamatonta historiaa. Suomessa myös inarinsaamelaisilla on ollut oma ''liđvi''-perinteensä, joka on nykyään
Alan Lomaxin määritelmän mukaan{{lähde tarkemmin}} saamelaisten vokaalimusiikki kuuluu [[Siperia]]n arktisten kansojen laulutyylien piiriin. Joikua valtakulttuurit eivät useiden vuosisatojen aikana yrityksistään huolimatta onnistuneet hävittämään. Aktiivisimpia joiun vastustajia olivat papit, koska heidän mukaansa muinaisia jumalia palvottiin joikujen kautta. Pappien mielestä joikaaminen oli [[synti]]ä ja eräiden mielestä itse [[Saatana|paholainen]] piinasi ihmisiä joikujen kautta. Joiun arvo laski huomattavasti [[kristinusko]]n myötä. Ihmiset joikasivat salaa ja useat eivät uskaltaneet joikata muutoin kuin humalassa, ja näin joiku alettiin sitoa kielteisiin asioihin. Monet ihmiset oppivat yhdistämään joikaamisen juopotteluun.
| |||