Ero sivun ”Real Madrid CF” versioiden välillä
| [arvioimaton versio] | [katsottu versio] |
Poistettu sisältö Lisätty sisältö
Kukaan lainapelaajista ei ole enää lainalla Merkkaukset: seulottavat Mobiilimuokkaus mobiilisivustosta |
kh |
||
Rivi 128:
Vuonna 1955 Santiago Bernabéu oli mukana perustamassa ''[[L'Équipe|L’Équipe]]''-lehden toimittajan [[Gabriel Hanot|Gabriel Hanot’n]] idean ja [[Latin Cup|Copa Latina]] -turnauksen pohjalta [[Mestarien liiga|Euroopan cupia]], joka on vuodesta 1992 lähtien tunnettu nimellä [[Mestarien liiga]]. Vuoden 1955 mestaruuden turvin Real Madrid pääsi mukaan kilpailuun ja ensimmäiset viisi kautta olivat seuran hallintaa [[Alfredo Di Stéfano]]n johtaessa ”valkoista balettia”. Kilpailun ensimmäisen ottelunsa seura pelasi [[Geneve]]ssä [[Servette FC|Servetteä]] vastaan 8. syyskuuta 1955, ja voitti 2–0 [[Miguel Muñoz]]in ja [[Héctor Rial]]in maaleilla. Ennen loppuottelua Madrid selvitti tieltään myös [[FK Partizan|Partizanin]] ja [[AC Milan|Milanin]], ja [[Pariisi]]ssa [[Stade Reims]]ia vastaan pelatun loppuottelun joukkue voitti 4–3, oltuaan jo kahden maalin tappioasemassa.<ref>{{Verkkoviite | Osoite = http://www.uefa.com/competitions/ucl/history/season=1955/intro.html | Julkaisija = Uefa | Nimeke = Madrid claim first crown | Viitattu = 2.8.2007}}</ref> Seuraavalla kaudella loppuottelu, jossa vastassa oli [[ACF Fiorentina|Fiorentina]], pelattiin Real Madridin kotistadionilla Santiago Bernabéulla 125 000 katsojan edessä. Ottelu oli maalittomassa tasatilanteessa aina 70. minuutille asti kunnes Di Stéfano teki vapauttavan maalin rangaistuspotkulla ja Real Madrid voitti lopulta 2–0.<ref>{{Verkkoviite | Osoite = http://www.uefa.com/competitions/ucl/history/season=1956/intro.html | Julkaisija = Uefa | Nimeke = Gento doubles up for Madrid | Viitattu = 2.8.2007}}</ref>
Kauden 1957–1958 Euroopan cupia varjosti [[Münchenin lento-onnettomuus]], jossa
Neljännessä, [[Stuttgart]]issa pelatussa loppuottelussa Real Madrid sai vastaansa jo kauden 1955–1956 loppuottelusta tutun Stade Reimsin. Valkoiset voittivat 2–0 [[Enrique Mateos]]in ja Di Stéfanon maaleilla.<ref>{{Verkkoviite | Osoite = http://www.uefa.com/competitions/ucl/history/season=1958/intro.html | Julkaisija = Uefa | Nimeke = Di Stéfano keeps Madrid rolling | Viitattu = 2.8.2007}}</ref> Real Madridin ylivoima Euroopassa huipentui vuonna 1960 [[Glasgow|Glasgow’n]] [[Hampden Park]]illa pelattuun loppuotteluun, jossa Real Madrid voitti [[Eintracht Frankfurt]]in numeroin 7–3 [[BBC|BBC:n]] ja muiden Euroopan televisioyhtiöiden kameroiden sekä 135 000 paikalla olleen katsojan edessä. Di Stéfano teki kolme ja Puskás neljä maalia.<ref>{{Verkkoviite | Osoite = http://www.uefa.com/competitions/ucl/history/season=1959/intro.html | Julkaisija = Uefa | Nimeke = Dazzling Madrid crush Frankfurt | Viitattu = 2.8.2007}}</ref> Lähimmäs Real Madridin viiden voiton putkea ovat päässet [[AFC Ajax|Ajax]] (1971–1973) ja [[Bayern München]] (1974–1976) kolmella perättäisellä voitollaan.
Rivi 142:
1960- ja 1970-luvuilla Real Madrid hallitsi Espanjaa voittamalla pääsarjamestaruuden 14 kertaa. Mukaan mahtui yksi viiden (1961–1965) sekä kaksi kolmen mestaruuden (1967–1969 ja 1978–1980) putkea. Etenkin vuoden 1966 Euroopan cupin voittaneesta joukkueesta käytettiin nimitystä ''Ye-yé'', joka tuli [[The Beatles]]in ”[[She Loves You]]” -kappaleen espanjalaistetusta kertosäkeestä joukkueen pelaajien esiinnyttyä paikallisen sanomalehden etusivulla The Beatles -tyyliset peruukit päässään.<ref>{{Verkkoviite | Osoite = http://www.as.com/articulo/futbol/Bernabeu/nos/pago/solo/100000/pesetas/dasftb/20060511dasdaiftb_36/Tes/ | Julkaisija = As | Nimeke = Bernabéu nos pagó sólo 100.000 pesetas | Viitattu = 2.8.2007}}</ref> Tähän sukupolveen kuuluivat muun muassa [[Manuel Velázquez]], [[Pirri]], [[Ramón Grosso]] ja [[Amancio Amaro|Amancio]], ja valmentajana toimi seuran entinen pelaaja [[Miguel Muñoz]]. 1970-luvun kotimaan menestys ei kuitenkaan kantanut Euroopan kentille asti. Vuosikymmenen ainoa loppuottelu vähemmän arvostetussa [[Cup-voittajien cup]]issa vuonna 1971 päättyi tappioon englantilaista [[Chelsea FC|Chelseaa]] vastaan.<ref>{{Verkkoviite | Osoite = http://www.uefa.com/competitions/ecwc/history/ | Julkaisija = Uefa | Nimeke = Cup Winners’ Cup | Viitattu = 12.7.2009}}</ref>
1970-luvun puoliväli merkitsi jälleen eräiden aikakausien loppua sekä Real Madridissa että Espanjassa. Vuonna 1974 seuran menestyksekkäin valmentaja Miguel Muñoz päätti pelaajana ja valmentajana yhteensä 25-vuotisen uransa seurassa. Muñozin korvasi toinen entinen pelaaja [[Luis Molowny]] ja tulevina vuosina Real Madridissa nähtiin myös jugoslavialaista väriä, kun [[Miljan Miljanić]] ja [[Vujadin Boškov]] toimivat vuorollaan valmentajina. Samoihin aikoihin Ye-yé-sukupolven pelaajat alkoivat yksi kerrallaan väistyä ja heidän tilalleen nousi pelaajia kuten [[José Antonio Camacho]], [[Vicente del Bosque]] ja [[Santillana (jalkapalloilija)|Santillana]]. Diktaattori Franco
2. kesäkuuta 1978 seuran kohtasi suuri suru, kun 35 vuotta puheenjohtajana toiminut Santiago Bernabéu kuoli kotonaan viikko ennen 83. syntymäpäiväänsä. Bernabéun kaudella Real Madridista tuli suurseura sekä Espanjan että Euroopan mittakaavassa. Tuona aikana seura voitti kuusi Euroopan cupia, yhden Intercontinental Cupin, 16 Espanjan pääsarjamestaruutta ja kuusi Espanjan cupia. Bernabéun paikalle puheenjohtajaksi nousi seuran entinen rahastonhoitaja Luis de Carlos.<ref name="rmcf_1971-1980">{{Verkkoviite | Osoite = http://www.realmadrid.com/cs/Satellite/es/1193040472586/Historia/Club.htm | Julkaisija = Real Madrid | Nimeke = 1971–1980 | Viitattu = 12.7.2009}}</ref>
| |||