Ero sivun ”John Morton (poliitikko)” versioiden välillä

[katsottu versio][katsottu versio]
Poistettu sisältö Lisätty sisältö
p fix selitettä
p kirjoitusvirhe
Rivi 24:
Nuori John Morton tunnettiin nopeaälyisenä ja kovasti uurastavana miehenä, joka sai maanmittauskoulutuksen isäpuoleltaan. Hänet valittiin 32-vuotiaana maakuntaneuvostoon ja myöhemmin sen puheenjohtajaksi. Hän toimi useissa viroissa Pennsylvaniassa, muun muassa [[rauhantuomari]]na, [[Seriffi|yliseriffinä]], oikeuden [[Tuomari|tuomarina]] ja korkeimman oikeuden tuomarina.<ref name="ushistory">[http://www.ushistory.org/declaration/signers/morton.htm www.ushistory.org] {{en}}</ref> Vuonna 1774 hänet valittiin Pennsylvanian valtuuskunnan jäseneksi [[Toinen mannermaakongressi|mannermaakongressiin]], joka hyväksyi Yhdysvaltojen itsenäisyyden heinäkuussa 1776.
 
Mortonin antaman äänen kerrotaan ratkaisseen itsenäisyyden yksimielisen hyväksynnän, sillä vielä kesäkuussa 1776 hän kuului Pennsylvanian valtuuskunnan itsenäisyyttä vastustavaan vähemmistöön. Kun kongressi äänesti 1. heinäkuuta 1776 alustavasti itsenäisyydestä, Morton oli muuttanut kantansa, mutta Pennsylvanian valtuuskunta oli vielä äänin 4–3 itsenäisyyttä vastaan yhdessä [[Etelä-Carolina]]n kanssa.<ref>{{Verkkoviite | Osoite=http://www.larouchepub.com/other/2011/3824yr1776_to_now.html | Nimeke=Mobilizing for Independence | Julkaisija=EIR News Service Inc. | Ajankohta=17.6.2011 | Viitattu=19.8.2011 | Kieli ={{en}}}}</ref> Seuraavana päivänä lopullisessa äänestyksessä itsenäisyyttä vastustavat [[John Dickinson]] ja Robert Morris eivät osallistuneet kongressin istuntoon, jolloin Pennsylvanian valtuuskunnan ääni siirtyikin itsenäisyyden hyväksymisen puolelle. Kun Etelä-Carolinan valtuuskunta oli yön aikana muuttanut mielensä, voitiin itsenäisyys hyväksyä ilman vastustusta.<ref>{{Kirjaviite | Tekijä = McCullough, David| Nimeke = John Adams| Suomentaja = | Vuosi = 2001| Sivu =115 | Julkaisupaikka = | Julkaisija =Simon & Schuster | Tunniste =0684813637 |Viitattu =19.8.2011 | Kieli ={{en}} }}</ref> Amerikkalainen virallinen historian tutkimus ei tätä tarinaa tunne, vaan sitäpidetääsitä pidetään vain suomlaisten siirtolaisten keskuudessa olevana perimätietona.<ref>{{Kirjaviite | Tekijä = Jarmo Paikkala | Nimeke = Marttinen sukukirja I| Vuosi = 2004 | Luku = | Sivu = 335 | Selite = Yhdysvaltalainen virallinen historian tutkimus ei tätä vahvista, vaan sitä pidetään yleisesti vain suomalaisten siirtolaisen perimätietona. | Julkaisupaikka = | Julkaisija = | Suomentaja = | Tunniste = | Isbn =952-91-7511-6 | www = | www-teksti = | Tiedostomuoto = | Viitattu = 13.8.2019 | Kieli = }}</ref>
 
Itsenäisyysjulistuksen hyväksymisen jälkeen Morton toimi puheenjohtajana komiteassa, joka valmisteli Yhdysvaltain ensimmäisen perustuslain eli [[konfederaatioartiklat]].<ref name="ushistory" /> Hän kuoli luultavasti [[tuberkuloosi]]in maatilallaan 1. huhtikuuta 1777.<ref>{{Lehtiviite | Tekijä = Varjus, Seppo | Otsikko = Unohdetun sankarin huone | Julkaisu = Ilta-sanomat | Ajankohta = 14.7.2012 | Vuosikerta = | Numero = | Sivut = 32-33}}</ref>