Ero sivun ”Jääkäripataljoona 27” versioiden välillä

[arvioimaton versio][arvioimaton versio]
Poistettu sisältö Lisätty sisältö
rv, eston kiertoa (WPK)
‎ Suomenkielinen sanajärjestys: ensin substantiivi, vasta sitten adjektiivi: Preussin kuninkaallinen jääkäripataljoona 27.
Merkkaus: Kumoaminen
Rivi 1:
[[Kuva:Jaakaripataljooa libaussa.jpg|thumb|400px|Jääkäripataljoona saapuu paraatista LibaussaLiepājassa (nykent. Liepājasaks. Libau) kesällä 1917, joukkoa johtaa ratsailta luutnantti Basse ja häntä seuraa pataljoonan pioneerikomppania]]
 
'''Jääkäripataljoona 27''', virallisesti Kuninkaallinen''Preussin preussilainenkuninkaallinen jääkäripataljoona 27'' ({{k-de|Königlich Preussisches Jägerbataillon Nr. 27}}), oli Saksan armeijassa vuosina [[1915]]–[[1918]]1915–1918 toiminut yksikkö, joka koostui suurimmaksi osaksi suomalaisista [[jääkäriliike|jääkäriliikkeen]] vapaaehtoisista. Pataljoona muodosti jatkon ja laajennuksen "partiolaiskursseille" (Pfadfinderkursus) ja [[Lockstedtin harjoitusjoukko|Lockstedtin harjoitusjoukolle]] (Ausbildungstruppe Lockstedt), joilla oli annettu sotilaskoulutusta Suomen itsenäistymistä ajaville vapaaehtoisille. Jääkäripataljoona 27:ssä palvelleiden sotilasarvon edessä käytettiin myöhemmin Suomen puolustusvoimissa määriteosaa ''jääkäri'' (esim. jääkärimajuri). Viimeisenä heistä puolustusvoimia palveli jalkaväenkenraali [[Kaarlo Heiskanen]] (puolustusvoimain komentaja 1953–1959). Viimeinen jääkäri, jääkärikenraali [[Väinö Valve]] kuoli vuonna [[1995]].
 
== Partiolaiskurssista jääkäripataljoonaksi ==
"Partiolaiskurssiin" osallistui 200 ylioppilasta, "pfadfinderiä" (partiolaista), joista tuli myöhemmin jääkärien suomalaista päällystöä. Salaamissyistä osasto myös puettiin aluksi partiolaisasuihin. Kurssia ja myöhemmin pataljoonaa ryhtyi johtamaan majuri [[Maximilian Bayer]]. Osastoa koulutettiin [[LockstedterLockstedtin Lagerleiri]]in leirialueellallä, nykyisessä Hohenlockstedtissa.
[[Image:Hohenlockstedt, Germany - Finnisches Ehrenmal.jpg|thumb|Suomalaisten jääkärien muistomerkki Hohenlockstedtissa]]
Osasto laajennettiin [[31. elokuuta]] [[1915]] annetulla käskyllä Lockstedtin harjoitusjoukoksi (''Ausbildungstruppe Lockstedt''), johon kuului tavanomaisen saksalaisen jääkäripataljoonan kokoonpanosta poiketen myös mm. tykistö- ja pioneeriyksiköitä. Joukon vahvuudeksi kaavailtiin noin 1 200:aa miestä.
 
Miehistöä muodostuvaan joukkoon hankittiin Suomesta ns. suurella värväyksellä syksyn 1915 ja kevään 1916 välisenä aikana. Tämä merkitsi jääkäriliikkeen tuloa yleisemmin tunnetuksi ja suurta ilmitulon vaaraa.
Rivi 14:
Viimeistään suuren värväyksen myötä oli selvää, ettei jääkäreiden enemmistöllä ollut tullessaan saksankielen taitoa. Koulutusta varten alettiin luoda suomenkielistä sotilaskirjallisuutta saksasta kääntämällä ja soveltamalla. [[Saksan jalkaväen harjoitusohjesääntö (suomennos)|Saksan jalkaväen harjoitusohjesääntö]] jaettiin miehille vuoden 1916 alkaessa. Samalla alkoivat hahmottua suomenkieliset komentosanat ja muut ajanmukaiset sotilaalliset termit.
 
[[9. toukokuuta]] [[1916]] ilmoitettiin pataljoonalle nimitys Jääkäripataljoona 27 (''Königlich Preussisches Jägerbataillon Nr. 27''). Merkkinä uudesta asemasta pataljoona sai käyttöönsä vihreät jääkäripuvut. Pataljoonassa oli saksalainen päällystö, jolla oli suomalaiset apulaiset, korkeimpana pääjoukkueenjohtaja (''Hauptzugführer'') Erik Jernström. [[Jääkärien sotilasarvojärjestelmä|Jääkärien sotilasarvot]] muodostivat oman järjestelmänsä, joka sijoittui periaatteessa kokonaan saksalaisten arvojen alapuolelle.
 
Jääkäripataljoonan miehistöluetteloon on merkitty myös kaksi naista, vapaaehtoiset suomalaiset sairaanhoitajattaret [[Ruth Munck]] ja [[Saara Rampanen]]. Pataljoonassa heistä käytettiin nimiä ''Schwester Ruth'' ja ''Schwester Saara''.
Rivi 24:
Sekä pataljoonan johdossa että suomalaisten jääkäriliikkeen johtomiesten keskuudessa pidettiin tärkeänä, että pataljoona saisi taistelukokemusta. Sen olemassaoloa ei kuitenkaan saisi liian suurin riskein vaarantaa. Riski suurista tappioista oli todellinen: samoihin aikoihin vastaavanlainen irlantilaisista aktivisteista koostunut pataljoona jauhautui länsirintamalla olemattomiin. Suomalainen pataljoona olikin rintamapalveluksessa 8. armeijan osana jaksoittain kesäkuun 1916 ja maaliskuun 1917 välisenä aikana.
 
Kesä-elokuussa 1916 suomalaiset olivat asemissa Riian edustalla Misse-joella (nyk. [[Misaasemasota Misajoella|Misajoella]] (ent {{k-de|Misse}}). Pioneerikomppania osallistui [[SchmardeninSmārdesin taistelu|taisteluun Smārdesissa]]un (nykent. [[Smārdes]]saks. ''Schmarden'') [[25. heinäkuuta]] ja kenttähaupitsijaos Ekkau-Kekkaun torjuntataisteluun Iecavassa ja Ķekavassa (ent. saks. ''Eckau'' ja ''Keckau'') [[18. heinäkuuta]] – [[4. elokuuta]].
 
Asemataistelut Riianlahden ranta-asemissa jatkuivat elokuusta joulukuuhun. Joulukuussa 1916 pataljoona siirrettiin Libauhun (nyk. [[Liepāja]]an (ent. saks. ''Libau'') rantavartiotehtäviin [[4. tammikuuta]] [[1917]] saakka. Juuri ennen tätä siirtoa oli Suomessa käyty [[Simon kahakka]], ensimmäinen aseellinen yhteenotto jääkärien sekä suomalaisten ja venäläisten viranomaisten välillä. Aa-joenTalvitaistelut talvitaistelut[[Lielupe]]joella (ent. saks. ''Kurländische Aa'') käytiin [[5. tammikuuta]] – [[3. helmikuuta]] välisenä aikana ja niitä seurasi olo reservissä Tukumsissa [[24. maaliskuuta]] saakka.
 
LibaussaLiepājassa oltiin pitkä jakso rantavartiossa ja täydennyskoulutuksessa ([[24. maaliskuuta]] 1917 – [[13. helmikuuta]] [[1918]]). Tämän jakson kuluessa ehtivät tapahtua niin [[Suomen itsenäistyminen]] kuin [[Suomen sisällissota|sisällissodan]] alkaminenkin.
 
== Tappiot ==
Rivi 42:
Itärintama oli länsirintamaa huomattavasti rauhallisempi. Siitä huolimatta pataljoonan melko vähäiset tappiot osoittavat, että pataljoona oli rintamalla ensisijaisesti hankkimassa kokemusta, ja sitä todennäköisesti säästettiin tarkoituksella tärkeämpään tehtävään, Suomen vapauttamiseen.
 
== LibauLiepāja ==
 
Jääkäripataljoona 27 luovutti Riianlahden asemansa saksalaisille 13. joulukuuta 1916 ja saapui junakuljetuksena LibauhunLiepājaan (nykent. [[Liepāja]]saks. ''Libau'') 17. joulukuuta. Täällä oli määrätty tapahtuvaksi pataljoonan sotilaskoulutuksen viimeistely.
 
Jääkärien lähes 11 kuukautta kestänyt LibaunLiepājan-jakso oli toisaalta joukon kehityksen kannalta antoisa sisältäessään monipuolista erikoiskoulutusta, toisaalta tätä jaksoa leimasi etenkin alkupuolella epävarmuus siitä, miten pataljoonan luonne ymmärrettiin ja mikä olisi sen tarkoituksenmukaista käyttöä.
 
Pataljoonan täydennyskoulutus oli LibaussaLiepājassa tuskin ehtinyt alkaa ja toinen "sotajoulu" vietetty, kun tapahtumat kääntyivät yllättävään suuntaan: jo pfadfinder-kursseja johtanut, ja suomalaisten asian syvällisesti omakseen ottanut majuri Bayer komennettiin uusiin tehtäviin. Tieto tästä tuli pataljoonalle 4. joulukuuta ja jo seuraavana päivänä järjestettiin komentajan jäähyväisparaati. Saman päivän iltapäivällä tuli tieto, että jääkäripataljoona 27 komennettaisiin vastoin lupauksia jälleen rintamalle, nyt reserviksi Lielupejoen rintamakaistalle.<ref>Lauerma 1984, 92</ref>
 
== Pataljoonan paluu Suomeen ==