Ero sivun ”Sassanidit” versioiden välillä

[arvioimaton versio][katsottu versio]
Poistettu sisältö Lisätty sisältö
Ei muokkausyhteenvetoa
Ei muokkausyhteenvetoa
Rivi 4:
Valtakunnan alueeseen kuului alueita nykyisestä [[Iran]]ista, [[Irak]]ista, [[Armenia]]sta, [[Afganistan]]ista, [[Turkki|Turkista]], [[Syyria]]sta, Pohjois-[[Intia]]sta, [[Pakistan]]ista, [[Kaukasia]]sta, [[Keski-Aasia]]sta ja [[Arabian niemimaa|Arabiasta]], sekä [[Khosrau II|Khosrau II:n]] aikana [[Egypti]]stä, [[Jordania]]sta, [[Israel]]ista ja [[Libanon]]ista. Sassanidit kutsuivat valtakuntaansa nimellä Erānshahr ايرانشهر (Iranshaehr), iranilaisten valtakunta.
 
[[myöhäisantiikki|Myöhäisantiikin]] käsittävää sassanidikautta on pidetty kulttuurillisesti edistyneenä aikakautena, ja se oli viimeinen merkittävä Persian imperiumi ennen [[Arabien valloitusretket|islamin ekspansiota]] alueelle. Valtakunnan kulttuurillinen vaikutus oli merkittävä myös sen rajojen ulkopuolella, aina [[Rooman valtakunta|Roomassa]], [[Kiina]]ssa, [[Intia]]ssa ja [[Afrikka|Afrikassa]] saakka. Sassanidikulttuuri vaikutti myös ajallisesti eteenpäin sitä seuranneeseen islamilaiseen kulttuuriin, jolle periytyivät muun muassa sassanidien arkkitehtuuri, kirjallisuus ja muut taidot.
 
==Alkuvaiheet (205–310)==
Sassanidien dynastian perusti [[Ardašir I]], joka oli [[Anahita]]-jumalattaren pappien sukua [[Istakhr]]ista [[Persis|Persiksestä]]. Hänen isänsä [[Babak]] (myös Papak tai Papag) oli alun perin pienen Kheirin kaupungin hallitsija, mutta hän oli noin vuonna 200 syrjäyttänyt Gocihrin, joka oli bazrangidien, Persiksen Parthian alaisuudessa olleen klienttisuvun, viimeinen kuningas. Hänen äitinsä Rodhagh oli Persiksen maaherran tytär. Rodhagh oli ehkä [[kurdit|kurdi]]. Suvun perustaja oli Ardaširin isänisä [[Sassan]], Anahitan temppelin ylipappi. Ardašir väitti myöhemmin Sassanin olleen sukua [[Akemenidit|Akemenidien hallitsijasuvulle]]. Lähteissä on jonkin verran ristiriitaisuuksia, ja erään teorian mukaan Sassan olisi ollut Ardaširin isä. Babak olisi Sassanin kuoleman jälkeen adoptoinut Ardaširin.<ref name="Farrokh1">{{Kirjaviite | Tekijä=Kaveh Farrokh | Nimeke=Shadows in the Desert: Ancient Persia at War | Julkaisija=Osprey Publishing | Vuosi=2007 |Sivu=178 | Tunniste=ISBN 1846031087}}</ref>
 
Arsakidikeisari [[Artabanos IV]] oli näihin aikoihin keskittynyt dynastian sisäisiin valtataisteluihin veljensä [[Vologases VI|Vologases VI:n]] kanssa Mesopotamiassa, joten Babakin paikallinen vallantavoittelu ei saanut hänen huomiotaan. Babak ja hänen poikansa Sapor onnistuivat laajentamaan valtansa koko Persiksen alueelle. Seuraavat tapahtumat ovat jääneet epäselviksi. Tiedetään kuitenkin, että Babakin kuoleman jälkeen vuoden 208 tienoilla Ardašir, joka oli näihin aikoihin [[Darabgird]]in maaherra, ajautui omaan valtataisteluunsa veljensä Saporin kanssa. Lähteiden mukaan Sapor kuoli vuonna [[222]], kun rakennuksen katto sortui hänen päälleen juuri kun hän oli lähdössä tapaamaan veljeään. Ardašir julistautui kuninkaaksi ja murhasi muut elossa olevat veljensä. Ardašir siirsi nyt pääkaupungin etelämpään Ardashir-Khwarrahiin, nykyiseen [[Firouzabad]]iin. Kaupunkia oli helppo puolustaa ja huoltoreitit ympäröiviltä vuorilta toimivat, joten siitä tuli Ardaširin vallan keskus. Kaupunkia ympäröi korkea ympyränmuotoinen muuri, joka oli mahdollisesti kopioitu Darabgirdistä. Pohjoispuolella oli suuri palatsi, jonka jäänteet ovat säilyneet.<ref name="Farrokh1" />
Rivi 57:
 
Vuoden 570 tienolla Khosrau I lähetti armeijan [[Jemen]]iin paikallisen kuninkaan pyynnöstä. Tämän seurauksena sassanidit perustivat tukikohdan Arabian niemimaan eteläosaan, josta he kykenivät kontrolloimaan idänkauppaa. Myöhemmin arabialueet pyristelivät irti sassanidien hallinnasta, mutta 598 persialaiset onnistuneesti tekivät alueesta provinssin.
 
[[Kuva:Sassanid empire map.png|frame|Sassanidien dynastia laajimmillaan n.noin vuonna 610.]]
Khosrau I:n kaudella dihqanien ("kyläherrat"”kyläherrat”) eli maata omistavan maalaisaateliston asema vahvistui. Nämä muodostuivatkin myöhemmin sassanidien paikallishallinnon ja veronkeruujärjestelmän selkärangaksi. Koshrau myös perusti uusia kaupunkeja ja rakensi innokkaasti pääkaupunkiaan. Hän rakennutti kanavia ja kunnosti sotien tuhoamia maatiloja. Hän linnoitti solia ja sijoitti raja-alueen kaupunkeihin alamaisia heimoja puolustamaan valtakuntaa hyökkääjiltä. Hän teki zarathustralaisuudesta valtionuskonnon, mutta hänen uskontopolitiikkansa oli jokseenkin suvaitsevaista.
 
Koshrau I:n jälkeen kuninkaaksi tuli [[Hormizd IV]] (579–590), jonka kaudella valtakunnan menestys jatkui. Hänen jälkeensä [[Khosrau II|Khosrau II:n]] (590–628) kaudella valtakunta kriisiytyi sotapäällikkö [[Bahram Chobin]]in (eli vastakuningas Bahram VI:n) kapinoinnin takia, mutta Khosrau II onnistui palauttamaan järjestyksen. Khosrau käytti hyväkseen Bysantin valtakunnan sisällissotaa ja lähti [[Bysantin–sassanidien sota (603–628)|täysimittaiseen valloitussotaan]]. [[Jerusalem]], [[Damaskos]] ja [[Egypti]] vallattiin. Vuonna 626 [[slaavit]] ja [[Avaarit (muinainen kansa)|avaarit]] piirittivät [[Konstantinopoli]]a persialaisten tuella. Tähän ekspansion aikaan sijoittui myös kulttuurillisen kukoistuksen kausi, jolloin persialainen taide, musiikki ja arkkitehtuuri olivat kukkeimmillaan. Bysantin valtakunta sen sijaan oli romahduksen partaalla ja sassanidit pääsivät lähes tavoitteeseensa palauttaa [[akemenidit|akemenidien]] valtakunnan rajat.