Ero sivun ”Kelaatio” versioiden välillä
| [katsottu versio] | [arvioimaton versio] |
Poistettu sisältö Lisätty sisältö
Jni (keskustelu | muokkaukset) p linkitä metallimyrkytyksiin |
Ei muokkausyhteenvetoa Merkkaukset: Mobiilimuokkaus mobiilisovelluksesta Android |
||
Rivi 1:
[[Kuva:Medta.png|thumb|250px|[[EDTA]] on yksi yleisimmin käytetyistä ligandeista. Kuvassa EDTA:n ja metalli-ionin muodostama kelaatti]]
'''Kelaatio''' on ilmiö, jossa [[Happo#Lewisin_happo|Lewis-hapan]] metalli-[[ioni]] tarttuu saman [[molekyyli]]n useampaan Lewis-emäksiseen ryhmään, muodostaen [[kompleksi (kemia)|metallikompleksin]]. Syntyvä aine on '''[[kelaatti]]'''. Tavallisia kelaatteja ovat [[hemoglobiini]]n [[hemi]] ([[rauta|raudan]] ja [[porfyriini]]ryhmän kelaatti) ja vitamiinin B12 eli [[syanokobalamiini]] ([[koboltti|koboltin]] ja porfyriininsukuisen ryhmän kelaatti). Kelaation tehtävänä on joko viedä metallikationi reaktioon tai poistaa se; kyseessä on siis [[faasinsiirtokatalyysi]].
Kompleksin muodostus monihampaisen [[ligandi]]n kanssa on huomattavasti suositumpaa kuin useamman samankaltaisen mutta yksihampaisen, mikä on ns. kelaatti-ilmiö. Siten esim. kaksi metyyliamiinia sitoutuu heikommin kuin yksi kaksihampainen dietyleeniamiini. Tämä johtuu siitä, että vaikka [[entalpia]] olisi sama, monihampainen ligandi on yhtenäinen molekyyli, mikä rajoittaa hampaiden liikettä. Siten se ei menetä entropiaa yhtä paljon sitoutuessaan kelaation vaatimaan yhteen tiettyyn konformaatioon, koska se on siinä jo suurimmaksi osaksi. Useamman yksihampaisen sen sijaan on valittava hyvin erityinen järjestys, jossa useampi ligandi hampaineen on sattumalta yhtä aikaa metallilla poissa liuottimesta, eikä esim. yksi puutu. Siten useampi yksihampainen menettää enemmän entropiaa muodostaessaan kompleksin. Reaktion tasapainon määräävä Gibbsin energian muutos muodostuu entalpia- ja entropiatermistä (ΔG = ΔH – TΔS, missä ΔG [[Gibbsin energia]]n muutos, ΔH entalpian muutos, T lämpötila ja ΔS entropian muutos). ΔS on negatiivinen, eli epäjärjestys vähenee, kun järjestetään molekyylejä kelaatiksi, ja se on enemmän negatiivinen usealle yksihampaiselle, joten –TΔS on enemmän positiivinen ja ΔG siirtyy positiiviseen eli epäsuosittuun suuntaan yksihampaiseen vaihdettaessa. Siten reaktion tasapaino on vähemmän täydellisen kompleksin puolella.
| |||