Ero sivun ”Hadith” versioiden välillä
| [katsottu versio] | [katsottu versio] |
Poistettu sisältö Lisätty sisältö
Rivi 60:
=== Länsimainen kritiikki ===
Monet länsimaiset tutkijat ovat hyväksyneet islamilaisten hadith-oppineiden tulokset ja pitäneet perimätietoa suhteellisen luotettavana.<ref>{{Kirjaviite|Tekijä=Berg, H.|Nimeke=|Vuosi=2000|Sivu=8|Julkaisija=}}</ref> Tilanne on kuitenkin muuttunut viime vuosikymmenten aikana. Jaakko Hämeen-Anttila on vuonna 2004 todennut, että ''"nykyään valtaosa islamin varhaishistorian tutkijoista katsookin, että yksittäisten hadithien kohdalla on lähes mahdotonta sanoa, ovatko ne aitoja''".<ref name=":2">{{Kirjaviite|Tekijä=Jaakko Hämeen-Anttila|Nimeke=Islamin käsikirja|Vuosi=2004|Sivu=20|Julkaisija=Otava}}</ref> Hänen mukaansa hadithit ovat pääosin syntyneet vasta 700-luvulla ja Arabian niemimaan asemesta Syyriassa tai Irakissa.<ref name=":2" /> Alkuperä voi todellisuudessa olla vielä kauempana, sillä melkein kaikki hadith-kirjallisuuden kokoajat 800-luvulla olivat kotoisin Iranista tai Keski-Aasiasta. Esimerkiksi nimi al-
Länsimaisen tutkimusperinteen aloitti vuonna 1843 Gustav Weil. Kun al-Bukharin kerrotaan seuloneen 600 000 hadithia ja löytäneen niiden joukosta 4000 aitoa, Weil päätteli, että vähintään puolet myös Bukharin hyväksymistä haditheista oli epäaitoja.<ref name=":3">{{Kirjaviite|Tekijä=H. Berg|Nimeke=|Vuosi=2000|Sivu=8-9|Julkaisija=}}</ref> Ignaz Goldziher vei tämän kritiikin loppuun 1800-luvun lopussa, kun hän arvioi, ettei yksikään hadith täyttänyt tieteellisen tiedon vaatimuksia. Oletettujen tapahtumien ja niiden muistiin kirjoittamisen väliaika oli siihen liian pitkä. <ref>{{Verkkoviite|osoite=http://menadoc.bibliothek.uni-halle.de/ssg/content/titleinfo/350925|nimeke=Muhammedanische Studien 2|tekijä=Ignaz Goldziher|julkaisu=|ajankohta=1890, s. 20-22|julkaisija=Max Niemayer|viitattu=}}</ref><ref name=":3" /> 1900-luvulla Joseph Schacht selvitti lainsäädännöllisten hadithien historiaa kirjassaan ''The Origins of Muhammadan Jurisprudence'' (1950). Hän päätyi siihen, että islamilainen lainsäädäntöperinne alkoi vasta umaijadihallinnon loppuvuosina 700-luvulla ja sai vasta Shafi'in toimesta nykyisen kurinalaisen muotonsa 800-luvun alussa. Hän osoitti myös, että todistajaketjut alkoivat kasvaa taaksepäin siten, että myöhemmät hadithit alkoivat vedota seuraajien asemesta Muhammedin kumppaneihin ja lopulta häneen itseensä.<ref>{{Kirjaviite|Tekijä=Joseph Schacht|Nimeke=The Origins of Muhammadan Jurisprudence|Vuosi=1950/1967|Sivu=140-151|Julkaisija=Clarendon Press}}</ref>.<ref name="islaminmonimuotoisuus1" /> Herbert Berg osoitti tilastollisen analyysin avulla, että al-Tabarin eksegeettiset hadithit, jotka johtivat isnadeissa Ibn Abbasiin, osoittivat sellaista rakenteellista yhteyttä todistajaketjujen myöhempiin jäseniin, että isnadit eivät voineet olla aitoja.<ref name=":4" />
| |||