Ero sivun ”Seija Karpiomaa” versioiden välillä

'''Seija Karpiomaa-Myllys''' ([[4. heinäkuuta]] [[1932]] [[Viipuri]] – [[28. kesäkuuta]] [[2002]] [[Helsinki]]) oli suomalainen 1950–1960-luvun vaihteessa levyttänyt [[iskelmämusiikki|iskelmä]]laulaja, joka muistetaan tumman täyteläisestä [[altto]]äänestään.

Seija Karpiomaan lapsuuteen ja nuoruuteen vaikuttivat vahvasti [[talvisota|talvi-]] ja [[jatkosota]], joiden vuoksi hän joutui kahdesti lähtemään evakkoon. Monien ikätoveriensa tavoin hän ehti olla myös sotalapsena [[Ruotsi]]ssa. Hänen innostuksensa musiikkiin alkoi varhain. 10-vuotiaana hän oli jo taitava huuliharpisti, ja hiukan myöhemmin instrumentiksi vaihtui kitara. Musiikkiharrastuksen ohella hän oli myös lahjakas piirtäjä. Ennen siirtymistään musiikkimaailmaan hän työskenteli kultasepänliikkeen myyjänä ja [[Hotelli Vaakuna]]n pääkassana Helsingissä.<ref name="latva"> Latva & Tuunainen, s. 166–167.</ref>

Laulajanura alkoi solistina [[Helge Pahlman]]in orkesterissa vuonna [[1957]] ja samana vuonna Karpiomaa voitti iskelmälaulukilpailut Helsingin työväentalolla. Voiton jälkeen laulaja sai kiinnityksen Scandian tuotantopäällikkönä uraansa aloitelleen [[Jaakko Salo]]n orkesterin solistiksi [[Brita Koivunen|Brita Koivusen]] ja [[Annikki Tähti|Annikki Tähden]] rinnalle. Hän keikkaili viikonloppuisin, mutta työskenteli edelleen arkisin myyjänä Forumin äänilevyliikkeessä. Ensimmäinen single ''Delfiinipoika / Maruzzella'' levytettiin [[Scandia]]lle vuonna 1957, ja se oli suuri menestys. Muita levytyksiä olivat ''Tango notturno'' ([[1958]]), ''Vanha musta'' ([[1960]]) ja ''Novgorodin ruusu'' ([[1961]]).<ref name="latva"/>

Seija Karpiomaan ura jäi verrattain lyhyeksi, sillä hän lauloi enemmänkin harrastuksekseen ja omaksi ilokseen. Hän ei missään vaiheessa suunnitellut ammattimaista iskelmätähden uraa, eikä keikkailu pidemmän päälle jaksanut innostaa. Viimeiseksi levytykseksi jäi ''Kuutamolla'', jonka [[George de Godzinsky]] sävelsi [[Tabe Slioor]]ista kertovaan elokuvaan ''[[Se alkoi omenasta]]'' vuonna [[1962]]. Karpiomaa oli myös itse mukana muutamassa elokuvassa vuosina 1959–1960.<ref>https://www.elonet.fi/fi/henkilo/231170</ref>

Seija Karpiomaan elämää alkoi 1990-luvun lopulla varjostaa vakava sairaus, joka osoittautui [[munuaissyöpä|munuaissyöväksi]]. Viimeiset kolme vuotta hän oli pysyvässä sairaalahoidossa, ja hän menehtyi vain vajaata viikkoa ennen 70-vuotissyntymäpäiväänsä.<ref name="latva"/>