Ero sivun ”Säteri” versioiden välillä
| [katsottu versio] | [katsottu versio] |
Poistettu sisältö Lisätty sisältö
muotoiluja |
synonyymi |
||
Rivi 1:
{{Tämä artikkeli|käsittelee ratsutilaa. Säterin muita merkityksiä on [[Säteri (täsmennyssivu)|täsmennyssivulla]].}}
'''Säteri''' eli '''säteritila''' (''ruots. säteri'') on [[rälssitila|rälssitalo]], jonka omistaja oli vapautettu suorittamasta [[Ratsupalvelus|ratsupalvelusta]]. Tavallisesti [[Aatelissuku|aatelissuvun]] omistuksessa oleva pää- ja sukukartano.<ref name="viite2">{{Kirjaviite | Nimeke = Tietojätti 2000| Julkaisija = Gummerus| Vuosi = 1999| Luku = Maavero, Ratsupalvelu, Säteri| Sivu = | Sivut = 500, 701, 839 | Julkaisupaikka = Jyväskylä–Helsinki | Isbn = 951-20-5809-X }}</ref> Vuonna 1562 säädettiin, että [[kreivi]] oli vapautettu suorittamasta ratsupalvelua kolmelta, [[vapaaherra]] kahdelta ja tavallinen [[aatelinen]] yhdeltä talolta.
Tavallisten [[Rälssitila|rälssitilojen]] omistus vapautettiin 1723 papistolle ja porvaristolle sekä 1789 myös talonpojille, mutta säterien omistus oli vielä tämän jälkeenkin aatelin yksinoikeus, josta saattoi poiketa vain kuninkaan myöntämällä erivapaudella. Tosin aatelinen omistaja saattoi pantata säteritilansa aatelittomalle haltijalle. Ruotsissa aateliston yksinoikeus säterien omistukseen lakkautettiin 1810 ja Suomessa 1864. Aateli oli loppuvaiheessa toivonutkin rajoituksen kumoamista, sillä se oli hankaloittanut säterimaiden myymistä.<ref>Aminoff-Winberg, Johanna (toim.): ''Ritarihuone ja Suomen aatelissuvut'', s. 70–71. Minerva, Helsinki 2013.</ref> Rälssitalot muutettiin Suomessa vuonna 1951 tavallisiksi [[Perintötila|perintötiloiksi]]. Rälssitalot olivat käytännössä menettäneet etuoikeutensa jo sitä ennen, koska [[maavero]] päättyi vuonna 1924<ref name="viite2" /> ja ratsupalveluvelvoite loppui 1700-luvun puolivälissä [[Isojako|isojakouudistuksen]] yhteydessä.<ref name="viite2" /><ref name="viite1">{{Kirjaviite | Nimeke = Otavan Iso Tietosanakirja 8| Julkaisija = Otava| Vuosi = 1966
| |||