Ennen vuotta 1901 Ruotsissa oli raastuvanoikeus kaikissa muissa kaupungeissa paitsi [[Borgholm]]issa ja [[Haaparanta|Haaparannassarannalla]]. Sen sijaan vuoden 1901 jälkeen kaupungeiksi muutettuihin [[Ruotsin kunnat|Ruotsin kuntiin]] ei vuonna 1903 kaupungiksi tullutta [[Lysekil]]iä lukuun ottamatta enää perustettu raastuvanoikeutta, vaan ne pysyivät maaseudun tavoin [[kihlakunnanoikeus|kihlakunnanoikeuksien]] alaisuudessa (sattumoisin Suomessakin viimeinen ns. vanha kaupunki, [[Lahti]], perustettiin samoihin aikoihin vuonna 1905). Seuraavien vuosikymmenien aikana raastuvanoikeudet lakkautettiin monista pienistä kaupungeista. Vuonna 1965 raastuvanoikeudet valtiollistettiin. Vuonna 1970 Ruotsissa oli jäljellä enää 27 raastuvanoikeutta, pääasiassa suurimmissa kaupungeissa sekä [[Ruotsin läänit|läänien]] pääkaupungeissa.<ref name=Lilla>{{kirjaviite | Nimeke = Lilla Upplagsboken, band 8 | Sivu = 426 | Julkaisija = Förlaget Norden AB | Julkaisupaikka = Malmö | Vuosi = 1974 | kieli = {{sv}}}}</ref>
Vuonna 1971 Ruotsissa alioikeudet kaupungeissa ja maaseudulla yhtenäistettiin. Tällöin sekä raastuvan- että kihlakunnanoikeudet lakkautettiin ja tilalle perustettiin käräjäoikeudet ({{k-sv|tingsrätt}}). Uudistus liittyi Ruotsissa samaan aikaan toteutettuun kuntauudistukseen, jossa erot eri kuntamuotojen välillä poistettiin.<ref name=Lilla />
