Outi Hytösen ([[Suomen Kuvalehti]]) mukaan Keskisarja käyttää ”poikkeuksellisen räikeitä kielellisiä tyylikeinoja” ja ottaa niillä raikkaan hyppäyksen Kiven maailmaan. Hän huomauttaa, että teos edustaa tietokirjallisuuden tarinallistumisen suuntausta, mutta onnistuu siinä: Keskisarja kuvaa Kiveä sielukkaasti.<ref>{{Lehtiviite | Tekijä = Outi Hytönen | Otsikko = Väritetty Kivi | Julkaisu = Suomen Kuvalehti | Numero 45/2018 | Ajankohta = 9.11.2018| Sivut = 57 | Viitattu = 17.11.2018 }}</ref>
[[Juhani Sipilä]] tuohtuu arviossaan leikillisesti siitä, että historioitsija on ottanut käsittelyynsä kirjailijan: "Sakramenttu, Teemu Keskisarja! – – Eikö sinulle kelpaa se, mitä lukuisat tutkijapolvet ovat saneet aikaiseksi Kiven elämää ja teoksia luodatessaan?" Sitten hän kuitenkin toteaa, että Keskisarja on historioitsijana löytänyt pohdittavaksi sellaisia Kiven elämän arvoituksia, joihin kirjallisuudentutkijat eivät ole ymmärtäneet tarttua. Sipilän mukaan Keskisarja on onnistunut pyrkimyksessä saada aikalaisiaan ymmärtämään nykyaikaa historian ilmiöiden kautta tehden kuitenkin oikeutta tutkimilleen ihmisille. Kiven elämässä moni seikka saa selityksen ajan ilmiöiden ja elämänpiirien kuvauksen avulla.<ref>{{Lehtiviite | Tekijä = Juhani Sipilä | Otsikko = Kansalliskirjailijan elämä historioitsijan tulkitsemana| Julkaisu = Kanava | Ajankohta =1/2019 | Sivut = 60–61 | Julkaisija = Otavamedia }}</ref>
