Ero sivun ”Väri” versioiden välillä

Väriaistimus on harvoin [[Monokromaattinen säteily|monokromaattista]] tietä syntynyt, sillä aistittu säteily sisältää yleensä vaihtelevassa määrin kaikkia aallonpituuksia. Värivaikutelma muodostuukin aallonpituuksien painopisteen sijaintikohdan mukaisesti. Värin sävy koetaan sitä kirkkaampana, mitä hallitsevampi on valon valta-aallonpituus ja mitä vähäisempi on siitä poikkeavan säteilyn osuus.<ref>Rihlama 1997, s. 24.</ref>

 

[[Kuva:Color temperature.svg|right|thumb|350px|[[Värilämpötila]]spektri. Värilämpötila-arvo ilmaistaan [[kelvin]]eissä, ja arvo on samalla lämpötila jossa hehkuva kappale emittoi tietynväristä valoa. Esimerkiksi [[volframi]] alkaa muuttua valkohehkuiseksi yli 4000K lämpötiloissa.]]

Kaikki kappaleet lähettävät [[sähkömagneettinen säteily|sähkömagneettista säteilyä]] sitä enemmän, mitä korkeampi niiden lämpötila on. Säteilyn määrän ja aallonpituusjakauman osoittaa [[Planckin laki]]. Huoneenlämpöisen kappaleen lähettämä säteily on käytännössä täysin näkymätöntä, [[infrapunasäteily]]ä, mutta jos kappaleen lämpötila on riittävän korkea (yli 500&nbsp;°C), se hehkuu, eli lähettää myös näkyvää valoa. Jos lämpötila on vain hieman tämän rajan yläpuolella, lähtevässä säteilyssä esiintyy vain pitkäaaltoisinta näkyvää, [[punainen|punaista]] valoa eli kappale on punahehkuinen, mutta jos lämpötila on vielä korkeampi, kappale tulee lopulta valkohehkuiseksi, jolloin sen lähettämä valkoinen valo sisältää kaikkia näkyvän valon aallonpituuksia. Sellaista on esimerkiksi [[Aurinko|Auringon]] valo.