Ero sivun ”Kauko Kare” versioiden välillä

[katsottu versio][katsottu versio]
Poistettu sisältö Lisätty sisältö
Abc10 (keskustelu | muokkaukset)
Hylättiin viimeisimmät 3 tekstimuutosta (tehnyt 91.157.60.96) ja palautettiin versio 17292981, jonka on tehnyt Antilope: perusteettomia muutoksi
lähde nimenmuutosvuodelle, muot., väliotsikko
Rivi 1:
'''Kauko Aatos Kare''' (sukunimi vuoteen [[1932]] saakka1935 '''Karén'''); ([[19. huhtikuuta]] [[1914]] [[Hattula]] – [[21. maaliskuuta]] [[1996]] [[Helsinki]])<ref>{{Kansallisbiografia|id=6108|nimi=Kare, Kauko (1914 - 1996)|tekijä=Mikko Uola|ajankohta=6.9.2001}}</ref> oli [[suomalainen]] kirjailija, toimittaja, kääntäjä ja kustantaja ja [[Urho Kekkonen|Urho Kekkosen]] ajan tunnettu [[toisinajattelija]]. Kare käytti muun muassa nimimerkkejä ''Kaksiparta'', ''Antti Kaleva Keinonen'', ''Oka'', ''Teemu'' ja ''Martinpoika''.
 
==Ura toimittajana==
Kauko Kareen isä oli hattulalaisen [[Vesunnin kartanonkartano]]n omistaja G. A. Karén. Kare pääsi ylioppilaaksi [[Hämeenlinnan lyseo]]sta 1932 ja hän valmistui filosofian kandidaatiksi 1957. Kare työskenteli 1930-luvulta alkaen toimittajana eri lehdissä muun muassa ''[[Kajaani (lehti)|Kajaani]]''-lehdessä sekä oli ''[[Forssan Lehti|Forssan lehdenLehden]]'' päätoimittaja 1940-luvulla
 
Kare toimi [[WSOY|WSOY:n]] kustannusvirkailijana [[1948]]–[[1951]]1948–1951 ja ''[[Suomalainen Suomi|Suomalaisen Suomen]]'' toimitussihteerinä [[1948]]–[[1952]]1948–1952 sekä [[1957]]–[[1966]]1957–1966. Hän oli myös julkaisemansa aikakauslehti ''[[Nootti (lehti)|Nootin]]'' päätoimittaja ja johti omistamaansa [[Alea-Kirja|Alea-Kirja Oy]] -kustantamoa vuodesta [[1967]]. Lehtityössään Kare loi linjan, jossa yhdistyvät sotien aikana kehittynyt asevelihenki ja perinteinen [[isänmaallisuus]]. Kareen jyrkän ehdoton ote hänen oikeina pitämiinsä asioihin johti hänet välirikkoon työnantajien kanssa toinen toisensa jälkeen ja näin hän ajautui yksinäiseksi [[freelancer]]-toimittajaksi.<ref name="tarkka"> Tarkka, Jukka: ''Karhun kainalossa: Suomen kylmä sota 1947–1990'', s. 309–310. Helsinki: Otava, 2013. ISBN 978-951-1-25796-7.</ref> ''Nootti''-lehti oli [[Urpo Lahtinen|Urpo Lahtisen]] [[Lehtimiehet]]-kustantamon julkaiseman skandaalilehti ''[[Hymy (lehti)|Hymy]]n'' ohella 1970-luvulla toistuvasti Neuvostoliiton Suomen-suurlähettilään [[Vladimir Stepanov]]in hampaissa.<ref> Tarkka 2013, s. 348.</ref>
 
==Kekkos-kriitikko==
Kare nousi julkisuuteen [[1967]] julkaisemallaan teoksella ''Tähän on tultu: Paasikiven linjalta K-rintamaan'' jossa hän arvosteli presidentti Urho Kekkosen toimia. Kareen mielestä Kekkosen linja oli ns. [[yöpakkaset|yöpakkasista]] lähtien syrjäyttänyt Paasikiven linjan, [[Saimaan kanava]] oli Suomelle kallis ja hyödytön, Neuvostoliitto osti Suomesta vientituotteita liian halvalla, riippuvuus neuvostoöljystä oli kansallinen uhkatekijä, poliittiset virkanimitykset pönkittivät Kekkosen sisäpoliittista vallankäyttöä ja Kekkonen oli vierailullaan [[Viro]]ssa vuonna 1964 tunnustanut [[Baltian maat|Baltian maiden]] kuulumisen Neuvostoliittoon. ''Tähän on tultu'' ja sen täydennetty ja tiivistetty toinen versio saavuttivat suuren menekin; ensimmäistä versiota myytiin lähes 70&nbsp;000 kappaletta. Kare oli tämän jälkeen yksi kekkosvastaisen oikeisto-opposition tunnetuimpia henkilöitä 1960-luvun lopulla ja 1970-luvulla. Hänen kustantamonsa Alea-Kirja julkaisi kymmeniä muiden kustantamojen torjumia teoksia, joista valtaosa edusti poliittisia oppositionäkemyksiä. [[Suomen presidentinvaali 1978|Vuoden 1978 presidentinvaalissa]] Kare politikoi [[Suomen Perustuslaillinen Kansanpuolue|Perustuslaillisen Kansanpuolueen]] ehdokkaan [[Ahti M. Salonen|Ahti M. Salosen]] puolesta.<ref name="tarkka"/>
 
[[Mauno Koivisto]]n presidenttikaudella, vuonna 1984 Alea-Kirjan julkaisema, nimimerkki [[Sirje Sinilind]]in raportti Neuvostoliiton kansallisuuspolitiikasta vuosina 1940–1984 katkaisi Suomen mediassa vaikenemisen todellisuudesta miehitetyssä Virossa. Historioitsija [[Seppo Zetterberg]] esitteli teoksen myönteisesti mm. [[Yleisradio]]n [[Ajankohtainen kakkonen|Ajankohtaisessa kakkosessa]].<ref>{{Verkkoviite | Osoite = https://estofilia.finland.ee/2018/01/kauko-kare.html | Nimeke = Kauko Kare | Julkaisu = Estofilia | Julkaisupaikka = Tallinna | Ajankohta = 2018 | Julkaisija = Suomen suurlähetystö | Viitattu = 3.5.2018 | Kieli = {{et}},{{fi}} }}</ref> [[Pekka Tarkka|Pekka Tarkan]] mukaan se perustui laajaan ja monipuoliseen, osittain läntisten tutkijoiden ulottumattomissa olleeseen lähdeaineistoon.<ref> Tarkka 2013, s. 444.</ref>
 
Kauko Kare sai [[Aleksis Kiven Seura | Aleksis Kiven Seuran]]n [[Eskon puumerkki]] -mitalin vuonna 1991.<ref>{{Verkkoviite|Osoite=http://aleksiskivenseura.fi/aleksis-kiven-seura-2/eskon-puumerkki/eskon-puumerkin-saajat/ | Nimeke=Eskon puumerkin saajat| Julkaisija=Aleksis Kiven Seura|Viitattu=13.10.2016}}</ref>
 
Tarkka kirjoittaa, että monet historiantutkijat ovat vuosikymmenien viiveellä myöntäneet Kareen olleen Kekkos-kritiikissään useammin suunnilleen oikeassa kuin täysin väärässä. Tarkan mielestä Kareen uskottavuutta söi kuitenkin hänen koulupoikamaisen rehvasteleva tyylinsä, joka antoi aseita hänen vähättelijöidensä ja pilkkaajiensa käsiin.<ref name="tarkka"/> ''[[Helsingin Sanomat|Helsingin Sanomien]]'' poliittisen toimituksen esimiehen [[Aarno Laitinen|Aarno Laitisen]] johdolla vuonna 1981 kirjoitettu kohukirja ''[[Tamminiemen pesänjakajat]]'' oli Tarkan mukaan ''Tähän on tultu'' -teoksen henkinen seuraaja.<ref> Tarkka 2013, s. 385.</ref>