Ero sivun ”Viestiaselaji Suomessa” versioiden välillä

26 merkkiä lisätty ,  5 kuukautta sitten
p
edellisen huoltoa, hyv
p (edellisen huoltoa, hyv)
 
 
==Viestitoiminta Suomessa==
Sotilasviestitoiminta nykyaikaisessa muodossaan perustui [[Suomen suuriruhtinaskunta|Suomen suuriruhtinaskunnan]] aikana venäläisiin kiinteistöönkiinteistöihin sähkötysradioasemiin,[[Venäjän–Japanin mitä rakennettiin Venäjän - Japaninsota|Venäjän–Japanin sodan]] jälkeen 1907rakennettuihin alkaensähkötysradioasemiin.{{Lähde}}
 
Suomen puolustusvoimien viestiaselajiperinne perustuu [[jääkäriliike|jääkäriliikkeen]] merkinantoon, sähkötykseen, ja tiedonantoon, puhumiseen. Venäläistä perää oleva sana ''viesti-'' ja ''viestijoukot'' muodostui vasta myöheminmyöhemmin, itsenäisyyden aikamaaikaa. Ranskalaisen mallin mukaan viestiaselaji ja pioneeriaselaji toimivat yhdessä talvisotaa edeltävään aikaan saakka, jolloin viestijoukot eriytettiin teknillisistä aselajaistaaselajeista, pioneerijoukoista, omaksi aselajikseen viestijoukkojen kehityksen takaamiseksi.{{Lähde}}
Sotilasviestitoiminta nykyaikaisessa muodossaan perustui [[Suomen suuriruhtinaskunta|Suomen suuriruhtinaskunnan]] aikana venäläisiin kiinteistöön sähkötysradioasemiin, mitä rakennettiin Venäjän - Japanin sodan jälkeen 1907 alkaen.
 
Huhtikuussa 1918 perustettiin [[radiokomennuskunta]], jonka tehtävänä oli ottaa haltuun, tutkia ja kunnostaa venäläisten Helsingin ja [[Viapori]]n, myöhemmän [[Suomenlinna]]n, alueella jättämiä sotilasradioasemia. Keskusasemaksi muodostui Santahaminassa ollut Venäjän [[Itämeren laivasto]]n 10 000 W Telefunken-radioasema, jolla oli pidetty yhteyksiä koko Itämeren alueella. Sillä saatiin yhteys Itävaltaan saakka.<ref>{{kirjaviite | Tekijä = Jarmo Nieminen | Nimeke = Santahamina - sinivalkoinen saari | Sivu = 76 | Julkaisija = [[Maanpuolustuskorkeakoulu]] ja Jarmo Nieminen | Vuosi = 2012 | Tunniste = ISBN 978-951-25-2360-3}}</ref>
Suomen puolustusvoimien viestiaselajiperinne perustuu [[jääkäriliike|jääkäriliikkeen]] merkinantoon, sähkötykseen, ja tiedonantoon, puhumiseen. Venäläistä perää oleva sana viesti- ja viestijoukot muodostui vasta myöhemin itsenäisyyden aikama. Ranskalaisen mallin mukaan viestiaselaji ja pioneeriaselaji toimivat yhdessä talvisotaa edeltävään aikaan saakka, jolloin viestijoukot eriytettiin teknillisistä aselajaista, pioneerijoukoista, omaksi aselajikseen viestijoukkojen kehityksen takaamiseksi.
 
HuhtikuussaKesällä 1918 perustettiin [[radiokomennuskunta]]sotalaitoksen radiolennätinosasto, minkämikä tehtävänäsai olisotatoimialueilta ottaakootun haltuunkenttäradiokaluston, tutkiasiihen liitettiin myös Helsingissä olleet radiojoukot, kuten radiokoulu ja kunnostaakenttäradio-osasto. venäläistenRadiolennätinosaston Helsinginesikunta sijaitsi Helsingissä Merimiehenkatu 13:ssa ja [[Viaporikevyt kenttäradio-osasto]]n, myöhemmänSantahaminassa.<ref>{{kirjaviite [[Suomenlinna]]n,| alueellaTekijä jättämiä= sotilasradioasemia.Jarmo KeskusasemaksiNIeminen muodostui| SantahaminassaNimeke ollut= VenäjänSantahamina - sinivalkoinen saari | Sivu = 76 | Julkaisija = [[Itämeren laivastoMaanpuolustuskorkeakouul]]n 10ja 000Jarmo W:nNieminen Telefunken| Vuosi = 2012 | Tunniste = ISBN 978-radioaema,951-25-2360-3}}</ref> milläKevyessä olipidettykenttätadioasemassa yhteyksiäoli kokokaksi Itämerenkuuden alueellahevosen valjakkoa ja raskaassa kenttäradioasemassa kolme kuuden hevosen valjakkoa. SilläYksi saativaljakoista yhteysoli myösradiomastohevosvaunun, Itävaltaantoinen saakkaapparaatin ja kolmas voimakoneen. <ref>{{kirjaviite | Tekijä = Jarmo NIeminen | Nimeke = Santahamina - sinivalkoinen saari | Sivu = 7677 | Julkaisija = [[Maanpuolustuskorkeakouul]] ja Jarmo Nieminen | Vuosi = 2012 | Tunniste = ISBN 978-951-25-2360-3}}</ref>
 
Kesällä 1918 perustettiin sotalaitoksen radiolennätinosasto, mikä sai sotatoimialueilta kootun kenttäradiokaluston, siihen liitettiin myös Helsingissä olleet radiojoukot, kuten radiokoulu ja kenttäradio-osasto. Radiolennätinosaston esikunta sijaitsi Helsingissä Merimiehenkatu 13:ssa ja [[kevyt kenttäradio-osasto]] Santahaminassa. <ref>{{kirjaviite | Tekijä = Jarmo NIeminen | Nimeke = Santahamina - sinivalkoinen saari | Sivu = 76 | Julkaisija = [[Maanpuolustuskorkeakouul]] ja Jarmo Nieminen | Vuosi = 2012 | Tunniste = ISBN 978-951-25-2360-3}}</ref> Kevyessä kenttätadioasemassa oli kaksi kuuden hevosen valjakkoa ja raskaassa kenttäradioasemassa kolme kuuden hevosen valjakkoa. Yksi valjakoista oli radiomastohevosvaunun, toinen apparaatin ja kolmas voimakoneen. <ref>{{kirjaviite | Tekijä = Jarmo NIeminen | Nimeke = Santahamina - sinivalkoinen saari | Sivu = 77 | Julkaisija = [[Maanpuolustuskorkeakouul]] ja Jarmo Nieminen | Vuosi = 2012 | Tunniste = ISBN 978-951-25-2360-3}}</ref>
 
[[Kipinälennätinkoulu]]sta muodostettu [[Raskas kenttäradio-osasto]] aloitti Helsingin yliopiston fysiikan laitoksella, ja siirtyi syksyllä 1918 Santahaminan radioaeman yhteyteen. Elokuussa oli käynnistynyt varusmiesopetus, mitä pidettiin erikoislaatuisena ja salaisena. <ref>{{kirjaviite | Tekijä = Jarmo NIeminen | Nimeke = Santahamina - sinivalkoinen saari | Sivu = 76 | Julkaisija = [[Maanpuolustuskorkeakouul]] ja Jarmo Nieminen | Vuosi = 2012 | Tunniste = ISBN 978-951-25-2360-3}}</ref>
 
Jääkärikapteeni [[Arthur Stenholm]], myöhemin Arthur Saarmaa, kokosi [[Suomen suojeluskunnat|suojeluskuntien]] rintamalla käytetyt radiot ja venäläisiltä saadun sotasaaliin [[Helsingin yliopisto]]n fysiikan laitokselle, millä alkoi kesäkuun 1918 alussa [[sotalaitoksen kipinälennätinkoulu]]. Ensimmäiset oppilaat siirrettiin Helsinkiin Mikkelissä toimineesta Funkkeri- eli Radistikoulusta. <ref>{{kirjaviite | Tekijä = Jarmo NIeminen | Nimeke = Santahamina - sinivalkoinen saari | Sivu = 76 | Julkaisija = [[Maanpuolustuskorkeakouul]] ja Jarmo Nieminen | Vuosi = 2012 | Tunniste = ISBN 978-951-25-2360-3}}</ref>
 
 
 
=== Yhtymän viestijärjestelmä ===
16 448

muokkausta