Ero sivun ”Pietarinkatu” versioiden välillä

Pietarinkadulle on hyvin tyypillistä [[Jugend]]-tyyliset asuinkerrostalot.

==Historiaa==

Pietarinkatu sai nimensä lähellä sen itäpäätä sijaitsevan katolisen [[Pyhän Henrikin katedraali|Pyhän Henrikin katedraalin]] julkisivussa olevan [[Pietari (apostoli)|apostoli Pietarin]] patsaan mukaan. Ruotsinkielinen nimi vahvistettiin vuonna 1869, suomenkielinen käännös virallisesti vasta vuonna 1909, vaikka se oli jo aikaisemmin esiintynyt kartoissa. Kun saman kirkon julkisivussa on myös [[Paavali]]n patsas, sai myös viereisen [[Tehtaankatu (Helsinki)|Tehtaankadun]] itäosa samalla nimen Paulsgatan (Paavalinkatu).<ref>{{kirjaviite | Nimeke = Helsingin kadunnimet | Sivut = 127 | Luku = Paulsgatan, Pietarinkatu | Julkaisija = Helsingin kaupungin nimistötoimikunta | Vuosi = 1970}}</ref> Alkujaan molemmat kadut ulottuivat lännessä vain Neitsytpolulle saakka.<ref>{{kirjaviite | Tekijä = Kaija Ollila, Kirsti Toppari | Nimeke = Puhvelista Punatulkkuun, Helsingin vanhoja kortteleita | Sivu = 355 | Luku = Helsingin kartta vuodelta 1874 | Julkaisija = Helsingin sanomat | Vuosi = 1998 | Tunniste = ISBN 951-9134-69-7}}</ref>. Nykyisen Pietarinkadun länsiosan nimeksi vahvistettiin vuonna 1875 Tunnbindargatan (Tynnyrintekijänkatu).<ref name=LillaFabriksgatan>{{kirjaviite | Nimeke = Helsingin kadunnimet | Sivut = 117 | Luku = Lilla Fabriksgatan | Julkaisija = Helsingin kaupungin nimistötoimikunta | Vuosi = 1970}}</ref>

 

 

Osoitteessa Pietarinkatu 3 sijaitsi [[neuvostoliitto]]laisen [[KGB]]-upseerin ja diplomaatin [[Viktor Vladimirov]]in virka-asunto 1970-luvulla.<ref>{{Verkkoviite | osoite =http://suomenhistoriaa.blogspot.fi/2011/04/koivisto-kgbn-otteessa.html | nimeke =Suomen historia: Koivisto KGB:n otteessa | tekijä = | tiedostomuoto = | selite = | julkaisu =Blogspot | ajankohta = | julkaisupaikka = | julkaisija = Erkki Aho| viitattu = 20.4.2016| kieli =}}</ref>

 

== Lähteet ==