Ero sivun ”Lappalaiset suomalaisessa kansanperinteessä” versioiden välillä

p
kh
p (linkitetään sanat niiden esiintyessä tekstissä ensimmäisen kerran)
p (kh)
 
'''Suomalaisessa kansanperinteessä [[lappalaiset]]''' olivat erämaaseutujen asukkaita, ehkä [[saamelaiset|saamelaisia]].
 
Ei ole kuitenkaan varmaa, että suomalaisten tarujen lappalaisilla olisi viitattu aina nimenomaan saamelaisten esi-isiin. Sana [[Lappi]] saattoi vanhastaan tarkoittaa lähinnä syrjäisessä sisämaassa olevaa paikkaa ja lappalaiset ketäkeitä hyvänsä, jotka siellä asustivat. Samaan tapaan kutsuttiin terän syrjää ''lappee''ksi. Syrjäinen Lappi oli ehkä keskeisen [[rintamaa]]n vastakohta. Yhteisöt saattoivat kutsua [[erämaa|erämaiksi]] niitä osia Lappia, jotka olivat yhteisön vakiintunutta eränkäyntialuetta. Kuitenkaan sanat ''lappi ''ja ''lappea ''eivät ole minkäänlaisessa luonnollisessa johtosuhteessa toisiinsa - suomen kielessä ei ole johdinaineksia, joiden perusteella sanat voisivat liittyä toisiinsa. Siksi onkin perusteltu ''lappi''-sanan ja nimityksen skandinaavista laina-alkuperää (< muinaisruotsin ''lappir'', joka olisi puolestaan käännös saamelaisten harvinaisesta omakielisestä nimityksestä).<ref>Häkkinen, Jaakko 2008: Keitä olivat lappalaiset? http://www.elisanet.fi/alkupera/Lappalaiset.html</ref>
 
Historiantutkija [[Jukka Korpela (historioitsija)|Jukka Korpelan]] mukaan keskiajan kirjallisissa lähteissä "lappalaiset" oli yleisnimitys erämaaseutujen asukkaille, jotka eivät todellisuudessa olleet kielellisesti, kulttuurisesti tai elinkeinoiltaan yhdenmukaista joukkoa. Kuitenkin saamelaisperäistä paikannimistöä ja lainasanastoa tunnetaan eteläisintä Suomea myöten, ja lappi/lappalainen on ainoa nimitys, joka on Suomessa riittävän laajalti tunnettu sopiakseen muinaisten saamelaisten nimitykseksi. Sanan merkityksen hämärtyminen liittyneekin vasta siihen aikatasoon, kun suomalaisheimot keskiajalla levisivät pohjoiseen päin assimiloiden itseensä näitä lappalaisia.
Eräiden kertomusten mukaan lappalaiset olivat läsnä jo [[synty#maailman synty|maailman synty]]essä. Lappalainen, toisinaan [[Joukahainen|Joukahaiseksi]] mainittu, vihasi [[Väinämöinen|Väinämöistä]], yhtä arvostetuimmista myyttisistä sankareista, ja ampui tämän mereen. Lintu muni munansa meressä ajelehtivan Väinämöisen polvelle. Linnun munat tuhoutuivat, ja niistä syntyi maailmankaikkeus. On muitakin kertomuksia Väinämöisen ja saman lappalaisen yhteenotoista. Joidenkin tulkintojen mukaan tässä voisi olla taustalla käsitys, että maailma on syntynyt kahden vastavoiman ottaessa yhteen.
 
Kertomuksissa suhtautuminen on toisinaan ollut myös myönteisempää; lappalaisten käsityötaitoa ja taikuuttakin, silloin kun sitä käytettiin hyvään, on arvostettu. Lappalaisten taikakykyjä sekä pelättiin, että arvostettiin. Suomalaistenkin kerrotaan käyneen lappalaisten opissa. Joitakin tarinoita seka-avioliitoista lappalaisten kanssa on säilynyt, esimerkiksi taruhenkilö [[Kirmukarmu]]n kerrottiin avioituneen Sinivuokko-nimisen lappalaisnaisen kanssa.
 
==Katso myös==
6 997

muokkausta