Ero sivun ”Viestiaselaji Suomessa” versioiden välillä

2 054 merkkiä lisätty ,  5 kuukautta sitten
 
==Viestitoiminta Suomessa==
 
Sotilasviestitoiminta nykyaikaisessa muodossaan perustui [[Suomen suuriruhtinaskunta|Suomen suuriruhtinaskunnan]] aikana venäläisiin kiinteistöön sähkötysradioasemiin, mitä rakennettiin Venäjän - Japanin sodan jälkeen 1907 alkaen.
 
Suomen puolustusvoimien viestiaselajiperinne perustuu [[jääkäriliike|jääkäriliikkeen]] merkinantoon, sähkötykseen, ja tiedonantoon, puhumiseen. Venäläistä perää oleva sana viesti- ja viestijoukot muodostui vasta myöhemin itsenäisyyden aikama. Ranskalaisen mallin mukaan viestiaselaji ja pioneeriaselaji toimivat yhdessä talvisotaa edeltävään aikaan saakka, jolloin viestijoukot eriytettiin teknillisistä aselajaista, pioneerijoukoista, omaksi aselajikseen viestijoukkojen kehityksen takaamiseksi.
 
Huhtikuussa 1918 perustettiin [[radiokomennuskunta]], minkä tehtävänä oli ottaa haltuun, tutkia ja kunnostaa venäläisten Helsingin ja [[Viapori]]n, myöhemmän [[Suomenlinna]]n, alueella jättämiä sotilasradioasemia. Keskusasemaksi muodostui Santahaminassa ollut Venäjän [[Itämeren laivasto]]n 10 000 W:n Telefunken-radioaema, millä olipidetty yhteyksiä koko Itämeren alueella. Sillä saati yhteys myös Itävaltaan saakka. <ref>{{kirjaviite | Tekijä = Jarmo NIeminen | Nimeke = Santahamina - sinivalkoinen saari | Sivu = 76 | Julkaisija = [[Maanpuolustuskorkeakouul]] ja Jarmo Nieminen | Vuosi = 2012 | Tunniste = ISBN 978-951-25-2360-3}}</ref>
 
Jääkärikapteeni [[Arthur Stenholm]], myöhemin Arthur Saarmaa, kokosi [[Suomen suojeluskunnat|suojeluskuntien]] rintamalla käytetyt radiot ja venäläisiltä saadun sotasaaliin [[Helsingin yliopisto]]n fysiikan laitokselle, millä alkoi kesäkuun 1918 alussa [[sotalaitoksen kipinälennätinkoulu]]. Ensimmäiset oppilaat siirrettiin Helsinkiin Mikkelissä toimineesta Funkkeri- eli Radistikoulusta. <ref>{{kirjaviite | Tekijä = Jarmo NIeminen | Nimeke = Santahamina - sinivalkoinen saari | Sivu = 76 | Julkaisija = [[Maanpuolustuskorkeakouul]] ja Jarmo Nieminen | Vuosi = 2012 | Tunniste = ISBN 978-951-25-2360-3}}</ref>
 
 
 
=== Yhtymän viestijärjestelmä ===
Rekisteröitymätön käyttäjä