Ero sivun ”Siirtoväki” versioiden välillä

[arvioimaton versio][katsottu versio]
Poistettu sisältö Lisätty sisältö
Tarkennus sijoittamiseen
Merkkaukset: Visuaalinen muokkaus Mobiilimuokkaus  mobiilisivustosta 
Hylättiin viimeisin tekstimuutos (tehnyt 188.238.5.184) ja palautettiin versio 18167340, jonka on tehnyt Arla
Rivi 11:
Siirtotilalla eli ''maanhankintatilalla'' tai [[asutustila]]lla tarkoitetaan siirtoväelle luovutetuilla alueilla menetettyjen tilojen korvaukseksi [[maanhankintalaki|maanhankintalailla]] pakkolunastetuista maista muodostettuja tiloja. Jonkin verran asutustiloiksi nimitettyjä tiloja Suomessa oli myös jo ennen siirtoväen asuttamista tuloksena muusta [[asutustoiminta Suomessa|asutustoiminnasta]]. Siirtoväen asutustilat pyrittiin muodostamaan niin, että mahdollisimman harva maanluovuttaja joutuisi luovuttamaan itselleen ja perheelleen tärkeitä tilan osia, joten asutustiloihin otettiin paljon maata muun muassa rappiotiloista ja tiloista, joiden omistaja ei saanut pääasiallista toimeentuloaan maataloudesta. Vuonna 1940 säädettiin maataloussiirtoväen asuttamiseksi siirtoväen [[pika-asutuslaki]] ja vuonna 1945 [[maanhankintalaki]]. Suomen jäljelle jääneiden alueiden suurten maanomistajien oli luovutettava maitaan maataloussiirtoväelle. Saman kunnan maataloussiirtoväki pyrittiin sijoittamaan samalle alueelle. Kokonaisuudessaan siirtoväkeä oli noin 420 000 henkeä eli 11 % Suomen silloisesta väkiluvusta.
 
[[J. K. Paasikivi|J. K. Paasikiven]] vaatimuksesta määrättiin, että maataloussiirtoväen sijoituksella ei saanut muuttaa kuntien kielisuhteita. Koska ruotsinkielistä maataloussiirtoväkeä oli vähän, tämä merkitsi sitä, että ruotsinkielisiin kuntiin ei maataloussiirtoväkeä määrätty juuri lainkaan ja kaksikielisiinkin kuntiin vähemmän kuin suomenkielisiin kuntiin. Paasikivi perusteli tätä hyvien suhteiden säilyttämisellä Ruotsiin.<ref>{{Kirjaviite | Tekijä =Palomäki, Antti | Nimeke =Juoksuhaudoista jälleenrakennukseen. Siirtoväen ja rintamamiesten asutus- ja asuntokysymyksen järjestäminen kaupungeissa 1940–1960 ja sen käänteentekevä vaikutus asuntopolitiikkaan ja kaupunkirakentamiseen | Vuosi =2011 | Sivu =236–240 | Selite =Acta Electronica Universitatis Tamperensis 1062 | Julkaisupaikka =Tampere | Julkaisija =Tampere University Press | Tunniste =ISBN 978-951-44-8406-3 (pdf) | www =http://tampub.uta.fi/bitstream/handle/10024/66745/978-951-44-8406-3.pdf‎ | www-teksti = | Tiedostomuoto =PDF | Viitattu = 3.3.2014 }}</ref> Sen sijaan ruotsinkieliset kunnat, jotka eivät halunneet alueelleen siirtoväkeä, ostivat maata suomenkielisiltä alueilta ja luovuttivat sen siirtoväen asuttamiseen. Tämä korvsysmasnhankunta kuitenkin sijoittui asuinkelvottomikle doilke. Toiminta tyrehtyi pian, eikä se käytännössä osoittanut evakoille elinkelpoisia paikkoja. Näin käytännössä ruotsinkelinen väestö ei juurikaan osallistunut evakkojen uudelleensijoittamiseenn.<ref>{{Verkkoviite | osoite =http://www.popularhistoria.se/artiklar/flykten-fran-karelen/ | nimeke =Flykten från Karelen | tekijä =Birgitta Kurtén Lindberg | selite = | julkaisu = Populär Historia | ajankohta =16.3.2001 | viitattu =13.3.2014 | kieli ={{sv}} }}</ref>
 
[[Porkkalanniemi|Porkkalanniemestä]] ja [[Upinniemen varuskunta|Upinniemestä]] sekä lähialueilta vuonna 1944 siirtymään joutunut väestö sai mahdollisuuden palata koteihinsa vuonna 1956, kun Neuvostoliitto luopui ennenaikaisesti hallintavallastaan [[Porkkalan vuokra-alue]]eseen, mutta läheskään kaikki näiltä alueilta evakkoon lähteneet eivät tätä oikeuttaan käyttäneet.