Ero sivun ”Leipomo” versioiden välillä

271 merkkiä lisätty ,  5 kuukautta sitten
→‎Valintamyymälä toi pakatut leivät: pinnavaunun selitys lähteestä
(→‎Valintamyymälä toi pakatut leivät: pinnavaunun selitys lähteestä)
 
===Valintamyymälä toi pakatut leivät===
Sotien jälkeen 1950-luvulla leipomoala kehittyi erityisesti päivittäistavaroiden vähittäiskaupan muuttuessa itsepalvelua suosivaksi. [[Valintamyymälä|Valintamyymälöihin]] leipä oli [[pakkaus|pakattava]], ja ratkaisuksi etenkin Suomessa tulivat erilaiset muovikelmut ja -pussit. Muita pakkausuutuuksia olivat alumiinivuoat, joissa pehmeät piirakat ja tortut voitiin paistaa ja jotka toimivat myös vähittäispakkauksen tukevana alaosana. Uutta leipomotekniikkaa edustivat automatisoidut uunit, joissa leivonnaiset kulkivatkulkevat pinnavaunussapinnavaunuissa läpi nostatuksen, paiston, jäähdytyksen aina pakkaamoon asti käsin koskematta.<ref>Uljas & Uljas 2019, s. 231–232.</ref> Pinnavaunu on itsepalveluravintoloiden astianpalautuskärryä muistuttava pyörällinen vaunu, johon mahtuu useita leivinpeltejä päällekkäin.<ref>{{Verkkoviite | Osoite = http://www.lu-ko.fi/hscms/pinnavaunut.html | Nimeke = Pinnavaunut | Viitattu = 22.7.2019 }}</ref>
 
1960-luvulla aloitettiin Yhdysvalloissa leivonnaisten toimittaminen [[pakastus|raakapakasteina]] supermarketeissa paistettaviksi. Britanniaan perustettiin tarinan mukaan yhdellä työntekijällä toimiva automatisoitu pakastetehdas, joka toimitti leivät lähes 40 myymälän tarpeisiin. 1970-luvulle tultaessa jauhomyllyt alkoivat sekoittaa leipomoille valmiita taikinoiden kuiva-aineseoksia, jotka sisälsivät jauhojen lisäksi myös mausteet, suolan, sokerin, maitojauheen sekä huokoisuutta ja säilymistä parantavat lisäaineet, joista oli tullut pitkään säilyvien leivonnaisten olennainen osa. Valmiit seokset auttoivat pieniä leipomoita pysymään kilpailussa mukana.<ref>Uljas & Uljas 2019, s. 255–257.</ref>
99 569

muokkausta