Avaa päävalikko

Muutokset

32 merkkiä lisätty ,  2 kuukautta sitten
p
kappalejako
Koko esimodernin ajan [[buddhalaisuus|buddhalaisuuden]] saapumisen jälkeen kameja, ja erityisesti eliitille merkityksellisiä kameja, palvottiin lähes ainoastaan buddhalaisessa kontekstissa. Samalla paikalliset kamit muodostivat vastaavasti keskeisen osan japanilaista buddhalaisuutta.<ref>Teeuwen & Rambelli et al. 2003, s. 6.</ref> Nykyisenkaltainen ”šintolaisuus” ei tällä ajalla muodostanut buddhalaisesta erillistä perinnettä,<ref>Teeuwen & Rambelli et al. 2003, s. 1.</ref> ja uskonnollisuus koostui sekoituksesta erilaisia aatteita ja uskomuksia. Tätä paikallisten japanilaisten uskomusten ja Manner-Aasiasta saapuneen buddhalaisuuden synkretismiä kutsutaan termillä ''[[shinbutsu shūgō]]''.<ref>Teeuwen & Rambelli et al. 2003, s. 4.</ref>
 
Buddhalaisuuden saapuessa Japaniin ja maan hoviin viimeistään 500-luvulla paikalliset perinteet ja uusi uskonto piti sovittaa toisiinsa. Ensimmäisten joukossa tätä yritti prinssi [[Shōtoku (prinssi)|Shōtoku]] 600-luvun vaihteessa, tavoitteenaan ilmeisesti keskushallinnon vallan kasvattaminen. Hovin laatimaan 17 artiklaa käsittävään perustuslakiin valikoitiin piirteitä [[kungfutselaisuus|kungfutselaisista]] ja buddhalaisisitabuddhalaisista perinteistä. Myöhemmin hovi jatkoi kiinalaistyyppisen hallintojärjestelmän kehittämistä. Poiketen kiinalaisesta mallista, jossa keisari toimi taivaan ja maan välikappaleena, hallitsija kohotettiin nyt elävän kamin asemaan, ja hänen tahtonsa välittyi keisarillisten asetusten kautta. Tämän ''[[ritsuryō]]''-ideaalin tarkoitus oli käytännössä tehdä Japanista ”jumalallinen” maa, jonka hallitsija oli samanaikaisesti ylipappi, monarkki ja elävä kami. Ideaalin myötä hallinto käski laatia kaksi mytologis-historiallista kronikkaa, ''[[Kojiki]]n'' ja ''[[Nihonshoki]]n''. Ritsuryō-malli rapautui vähitellen 800-luvulta alkaen.<ref>Kitagawa et al. 1987, s. 72–75.</ref>
 
Paikalliset kamit liitettiin pitkän ajan kuluessa noin vuosina 700–1100 buddhalaiseen [[pantheon (jumalluettelo)|pantheoniin]]. Tämä tapahtui useassa eri vaiheessa. Ensimmäisessä vaiheessa buddhalaisia jumaluuksia alettiin palvoa ”ulkomaisina kameina”, jotka erosivat paikallisista kameista vain alkuperän ja rituaalien mutta eivät luonteen puolesta. Vähitellen buddhalaisten aiheuttama paine paikallista uskonnollisuutta kohtaan kasvoi ja näkyi erityisesti kiistoissa kameille pyhistä paikoista ja materiaaleista, esimerkiksi puiden kaatamisessa temppelien rakentamista varten. Ensimmäiset merkit kamien ja buddhien liittämisestä yhteen olivat ”[[pyhäkkötemppeli]]t”, joita perustettiin pyhäköiden lähelle, jotta kameille voitiin tarjota buddhalaisia opetuksia.<ref>Teeuwen & Rambelli et al. 2003, s. 7–9.</ref> Kamien ajateltiin olevan tuntevia olentoja, jotka tarvitsivat pelastuksen ja joiden voimia ja luonnetta voitaisiin hallita ja parantaa buddhalaisen [[dharma]]n avulla.<ref>Grapard et al. 1983, s. 126.</ref><ref>Teeuwen & Rambelli et al. 2003, s. 11.</ref> Yleensä pyhäkkötemppelin perustaminen sai alkunsa kamin antamasta oraakkelista, kuten seuraavasta vuonna 788 ylös kirjatusta Tadon kamin antamasta tiedonannosta:<ref>Teeuwen & Rambelli et al. 2003, s. 10.</ref>
{{Sitaatti|Lahkomme palvonnan kohde (''honzon'') on [[Amitabha|Amida Nyorai]], mutta se on, kunnioittavasti puhuen, vain toinen nimi keisarillisen kansakuntamme taivaalliselle esi-isäkamille. Kun hän ilmaantuu viisaudesta, häntä kutsutaan nimellä Ame-no-Minakanushi-no-Mikoto, kun hän ilmaantuu myötätunnosta, häntä kutsutaan nimellä Amida Nyorai.}}
 
Toisaalta Edo-kaudella oli myös voimakkaita yrityksiä pitää kamit erillään buddhalaisista käytännöistä. Monet koettivat nostaa ”šintolaisuuden” erilliseksi, itsenäiseksi perinteekseen jatkaen suurimmaksi osaksi [[Yoshida Kanetomo]]n (1435–1511) aloittamaa ajattelua. Kanetomo oli pitänyt omaa šintolaisuuttaan täysin ei-buddhalaisena. Kehittyi erityisesti useita kungfutselaisen šintolaisuuden muotoja. Meiji-kaudella Japanin avautumisen jälkeen ''honji suijaku'' -paradigma tuhottiin systemaattisesti. Uuden Meiji-hallinnon ensimmäisiin tekoihin kuului ”šintolaisuuden” erottaminen ”buddhalaisuudesta” (jolle keksittiin uusi termi, ''bukkyō''). Synkretismin kieltoa kutsutaan nimellä ''[[shinbutsu bunri]]''. Käytännössä tämä tarkoitti kahden aivan uuden uskonnon luomista ja johti aiempien uskonnollisten perinteiden ja myös buddhalaisten temppelien tuhoamiseen. Yhdistelmäkameista on kuitenkin edelleen jäljellä joitakin jälkiä nykyisessä japanilaisessa uskonnollisuudessa: kamien ja buddhien välillä ei välttämättä nähdä selkeää rajaa, ja buddhiakin nimitetään yleensä sanalla ”kami” (tosin käännöksenä länsimaisista käsitteistä ”jumala” tai ”jumaluus”).<ref>Teeuwen &name="tr40" Rambelli et al. 2003, s. 40–42.</ref>
 
Meiji-kaudella Japanin avautumisen jälkeen ''honji suijaku'' -paradigma tuhottiin systemaattisesti. Uuden Meiji-hallinnon ensimmäisiin tekoihin kuului ”šintolaisuuden” erottaminen ”buddhalaisuudesta” (jolle keksittiin uusi termi, ''bukkyō''). Synkretismin kieltoa kutsutaan nimellä ''[[shinbutsu bunri]]''. Käytännössä tämä tarkoitti kahden aivan uuden uskonnon luomista ja johti aiempien uskonnollisten perinteiden ja myös buddhalaisten temppelien tuhoamiseen. Yhdistelmäkameista on kuitenkin edelleen jäljellä joitakin jälkiä nykyisessä japanilaisessa uskonnollisuudessa: kamien ja buddhien välillä ei välttämättä nähdä selkeää rajaa, ja buddhiakin nimitetään yleensä sanalla ”kami” (tosin käännöksenä länsimaisista käsitteistä ”jumala” tai ”jumaluus”).<ref name="tr40">Teeuwen & Rambelli et al. 2003, s. 40–42.</ref>
 
== Kamit mytologiassa ==
16 872

muokkausta